Synnyin pikkukaupunkiin kesäkuussa 1997. Olen keskimmäinen lapsi, ja lapsuuteni oli onnellinen. Sain elää sisarusten ympäröimänä rakastavassa kodissa ihan tavallista lapsuutta ja nuoruutta.

Peruskoulun käytyäni 16-vuotiaana muutin pois kotoa Kuopioon opiskelemaan. Kolme opintovuotta kului nopeasti: sain uusia ystäviä ja kokemuksia. Tuona aikana en vielä miettinyt, mitä elämältä haluan ja millaista tulevaisuutta haluaisin rakentaa. Menin massan mukana kyseenalaistamatta ja miettimättä tekemisiäni sen enempää: ihan niin kuin jokainen nuori tekee.

Koko elämäni olen kokenut olevani keskitasolla kaikessa. Koulussa pärjäsin aina ihan hyvin. Harrastuksia ei juuri ollut – tuntui, että minua ei oikein kiinnostanut mikään erikoinen. Koin, että minulla ei oikein ollut mitään erikoistaitoja. Ei ollut unelma-ammattia tai hienoja tavoitteita. Minulla oli nuoruudessa paljon ongelmia itseluottamukseni kanssa. Vertailin itseäni usein muihin ihmisiin, jollain tavalla koin jonkunlaista huonoutta, vaikka mitään isoa syytä tälle ajatukselle ei ollut.

Perheeni tai läheiseni ei ole koskaan painostanut minua mihinkään, ja siitä olen iloinen. Olen aina saanut itse päättää mitä elämälläni teen: mitä opiskelen ja missä haluan asua. Yleisesti ottaen koin kyllä tiettyjä paineita menestyä. Paineet tulivat kuitenkin enemmänkin yhteiskunnasta sekä minulta itseltäni.

Vuonna 2018 pääsin korkeakouluun kolmen välivuoden jälkeen. Olin niin onnellinen. Tuntui, että viimein minä olin saavuttanut jotain. Nyt minulla oli korkeakoulupaikka, vakituinen työpaikka, vakaa parisuhde ja paljon ystäviä. Päällisin puolin elin siis aika ihanne-elämää. Elämä ei kuitenkaan tuntunut siltä. Koin huonommuuden tunteita, jotka seurasivat minua kaikkialle. En kuitenkaan puhunut noista tunteista vaan pidin ne itselläni – ajattelin, että enhän minä voinut näyttää ihmisille heikkouttani.

Vuonna 2019 tein yhden ison muutoksen elämässäni ja vaihdoin tutkinto-ohjelmaa. Valitsin itse kurssini ja pääsin opiskelemaan asioista, jotka tuntuivat enemmän omalta. Ilmoittauduin Itsensä johtaminen -opintojaksolle ja siitä olen ikuisesti onnellinen. Yksi meidän tehtävämme oli tehdä portfolio elämästämme: tavoitteista, haaveista ja siitä mikä minua motivoi. Tehtävänäni oli siis miettiä, että millaista elämä minä haluan elää.

Tämä kurssi sai minut ajattelemaan elämää uudella tavalla. Aloin pikkuhiljaa ymmärtämään uusi asioita itsestäni. Ennen en osannut kyseenalaistaa mitään, en koskaan ollut istunut itseni kanssa alas ja miettinyt mitä MINÄ haluan. Olin aina vaan miettinyt, että mitä minun kuuluu tehdä jotta minut hyväksytään. Olin ajatellut, että minun tulee menestyä (eli hankkia hieno työ, mennä naimisiin ja tienata paljon.) Ajattelin, että silloin minua arvostetaan ja minut hyväksytään.

Kesällä 2021 koin ison elämänmuutoksen joka laittoi kaikki suunnitelmani uusiksi. Olen aina ollut kova suunnittelemaan elämääni etukäteen, ja mielessäni minulla oli tietynlainen tulevaisuus. Jouduin kohtaamaan pahimman pelkoni liittyen parisuhteeseen. Kokemus laittoi minut koetukselle ja pisti kaiken uusiksi. Ajattelin olevani epäonnistunut ja koin myös paljon häpeää tilanteesta. Monesti vasta suuren kivun edessä ihminen avaa oikeasti silmänsä, ja niin minullekin kävi. Tämä tapahtuma sai minut miettimään itseäni ja elämääni vielä syvällisemmin. Sain uusia unelmia ja tavoitteita, jotka olivat vielä enemmän minua. Ne tavoitteet tuli minulta itseltään ilman, että kukaan muu vaikutti niihin. Tapahtuma pakotti minut valitsemaan itseni. Olen aina hakenut hyväksyntää ulkoa päin (monesti toisista ihmisistä). ”Parantuminen” ei tapahdu koskaan yhdessä yössä, vaan se on pitkä, jopa eliniän kestävä prosessi jossa ihminen oppii koko ajan uusia asioita itsestään.

Mitä minä olen oppinut elämästä ja itsestäni tässä 25-vuoden aikana?

Merkityksellisyys tuo menestystä. Onnistuneet ihmissuhteet tuo menestystä. Se, että saan toteuttaa itseäni tuo minulle menestystä. Ajattelen elämästä nykyään ihan eri tavalla, kuin ennen. Minulla on vapaus valita mitä haluan elämässäni tehdä ja miten haluan elää. Minut hyväksytään kyllä, ja tärkeintä on että minä hyväksyn itseni. Korkeakoulussa opiskellessa stressasin valmistumista ja pelkäsin sitä koska ajattelin, että siitä alkaa oravanpyöräelämä, jota niin monet elää. Harmaata, samaa päivästä toiseen. Päätin että en halua sitä, eikä se tule olemaan kohtaloni. Elän mieluummin arvojeni mukaista elämää, jonka minä olen valinnut ja johon en ole vaan tyytynyt.

Mitä muuta olen oppinut? Mikään työ tai muukaan asia elämässä ei ole ikinä niin tärkeä, että se polttaa sinut loppuun.

Rakastan kirjoittamista, itseni kehittämistä ja ihmisten auttamista. Kannatan pehmeitä arvoja ja toivon, että maailmassa olisi enemmän tilaa inhimillisyydelle. Opin joka päivä lisää itsestäni ja elämästä. Tänä päivänä elän elämää, jossa en ole päivittäin stressaantunut ja kiireinen. Tiedän, että elämän ei tarvitse olla sellaista ja meillä jokaisella on vapaus valita. Tällä hetkellä minulla ei ole paljoa omaisuutta, mutta olen onnellinen ja koen että se on tärkeintä elämässä. Saan asua Espanjassa arvojeni mukaista elämää, elämässäni on paljon välittäviä ihmisiä ja minulla on paljon unelmia ja tavoitteita joita kohti mennä. Vastoinkäymisistä huolimatta olen itse ottanut vastuun arjestani ja luonut siitä juuri sellaista, kun haluan. Myös sinulla on mahdollisuus siihen ❤

”Be brave enough to say yes to the life you want to live.”
-Walk the Earth