Yksinolo

Miksi kannattaa opetella nauttimaan omasta seurasta, olemaan yksin? Kun aidosti oppii olemaan yksin ymmärtää sen, että siihen ei tarvita ketään muuta täydentämään tai vahvistamaan sinua. Vaikka kaikki muut lähtisi ympäriltä, sinä olet täällä aina itseäsi varten.

Niin kliseistä kuin se onkin – on hyvä oppia rakastamaan itseään sillä sinä olet se ihminen, jonka kanssa vietät koko elämäsi. Monesti yksinolo on asia, jota vältellään hinnalla millä hyvänsä. Omaa onnea etsitään jostain muualta, yleensä toisista ihmisistä. Hypitään parisuhteesta toiseen vain, että ei tarvitsisi olla yksin ja kohdata sen mukana tuomia kipeitä ja vaikeita tunteita. On helppoa ajatella, että oma onni on jonkun muun vastuulla.

Vapaus on muutakin kuin sitä, että saa tehdä mitä haluaa. Se on sitä, että oppii luottamaan omaan intuitioonsa ja tekemään päätöksiä jotka tulee itsestä ilman, että kukaan muu vaikuttaa niihin. Yksinolon harjoitteleminen auttaa luottamaan itseensä ja ymmärtämään sen, kuka oikeasti on ja mitä elämältä haluaa.

Yksinolo ja yksinäisyys on kaksi täysin eri asiaa. Kun oppii olemaan omassa seurassa ja aidosti tykkäämään siitä, ei ole yksinäinen. Elämä on helpompaa, kun opettelee olemaan itsensä kanssa. Kun olet yksin, sinulla on kontrolli omasta elämästäsi ja siitä, kuinka oman aikasi käytät. Tämän taidon oppiminen ei välttämättä ole helppoa, mutta se on yksi tärkeimmistä asioista, sillä siitä on hyötyä koko loppuelämäksi.

Mitä yksinolo on tuonut / opettanut minulle?

  • Vapaus päättää omasta elämästä ja tekemisistä, ”itselleen eläminen”
  • Vapaus toteuttaa itseään ja unelmiaan juuri haluamalla tavalla
  • Tiedän paremmin millainen ihminen olen, mitkä ovat hyviä puoliani sekä sen, missä on vielä kehitettävää
  • Tunnistan omat rajani ja sen mitä haluan suhteelta
  • Suhde perheeseen ja ystäviin on syventynyt, elämään on tullut paljon uusia ihmisiä

Sinä voit olla itsesi paras ystävä, voit viedä itsesi kahville tai elokuviin. Voit olla itsellesi se kaikki, mitä etsit toisesta. Sitten kun on sen aika niin joku tulee sinun elämääsi ja tuo siihen lisää kaikkea hyvää. Silloin se toinen ei täydennä sinua koska olet jo kokonainen, ilman ketään muuta. Se toinen ei pelasta sinua, koska et tarvitse pelastajaa. Parisuhteen tulisi aina antaa enemmän kuin ottaa, tuoda sun elämään jotain hyvää, jotain lisää. Ja muista tämä: sinun ei koskaan tarvitse tyytyä yhtään vähempään kuin mitä ansaitset.

Ei tietenkään ole väärin haluta parisuhdetta. Ihminen luonnollisesti kaipaa hyväksyntää, rakkautta, yhteyttä ja toista ihmistä jakamaan elämää. Rakastavan suhteen luominen itseensä auttaa myös parisuhteeseen astumisessa, sillä tällöin oma onni ei riipu toisesta ihmisestä. Kun tajuaa sen, että ihan oikeasti pärjää ilman toista on suhteessakin olo helpompaa ja olo on rauhallisempi sekä itsevarmempi. Pitkän suhteen loppuessa voi olla hyvä olla hetken yksin ja reflektoida omia käyttäytymismalleja sekä sitä, että millaiseen suhteeseen tulevaisuudessa haluaa ja mitä siltä kaipaa. Mikäli hyppää suoraan uuteen suhteeseen on vaarana se, että aiemmassa suhteessa esiin tulleet omat epävarmuudet ja ongelmat siirtyy uuteen suhteeseen.

Myös parisuhteessa kasvetaan ja kehitytään, ei kukaan ole koskaan täysin valmis. Avoimuus ja rehellisyys puolin ja toisin, menneisyyden mahdollisista traumoista puhuminen ja tätä kautta toisen käytöksen ymmärtäminen rakentaa kestävää ja hyvää parisuhdetta. Me jokainen kannamme mukanamme asioita menneisyydestä ja niillä voi olla suurikin vaikutus nykypäivään ja siihen, kuinka käyttäydymme muiden seurassa. Se ei ole helppoa, mutta kestävän suhteen rakentaminen kysyy uskallusta näyttää itsensä juuri sellaisena kuin on, uskallusta näyttää myös ne huonot puolet ja oman haavoittuvuuden.

Kuva: Teemu Laitinen

Ero

Elämässä on tapahtunut isoja muutoksia ja olen joutunut kokemaan sen, miltä tuntuu olla pohjalla. Olen aina ollut onnellinen siitä, että miten hyvin kaikki on elämässä mennyt ja tuntuu, että jotenkin olen saanut sen minkä olen halunnut. Välillä ajattelinkin, että miten kaikki onkaan näin hyvin. Sitten kun pahin tapahtui ja kaikki romahti oli vaikea miettiä, että miten selviytyy. Eihän semmoisiin tilanteisiin mitenkään voi varautua. Ero on yksi elämän suuri kriisi, minun tähänastisen elämäni suurin järkytys joka laittoi tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Kauan rakennettu itsetunto romuttui aivan palasiksi ja minäkuva muuttui, kaikki se piti kasata uudestaan.

Kun on sitoutunut toiseen 100 % ja jakanut elämän toisen ihmisen kanssa lähes koko nuoruuden ajan, on vaikeaa miettiä maailmaa ilman toista. Kuitenkin kaikesta selviytyy ja aika parantaa. Sitä oppii huomaamaan sen, että ilman parisuhdettakin voi olla kokonainen. Kun nämä sanat minulle sanottiin ensimmäisinä päivinä en voinut uskoa. En tiennyt, miten koskaan voisin selvitä siitä, mitä minulle tapahtui. Kuitenkin olen saanut huomata, että tuolla kliseellä todellakin on perää: aika on auttanut. Myös asioista puhuminen, musiikki ja kirjoittaminen auttaa. Ison elämänmuutoksen keskellä perhe lähentyy ja ystävyyssuhteet syvenevät. Huomaa sen, ketkä ovat oikeasti tukena ja sen, miten paljon rakkaita onkaan ympärillä. Oppii hoitamaan asioita itse ja tajuamaan, että minähän pärjään enkä tarvitse ketään pitelemään kädestä. Erosta selviämisessä on auttanut myös se, että on laittanut katseen tulevaisuuteen, ja lopettanut liiallisen menneiden miettimisen. Alussa tämä on hankalaa, mutta ajan kuluessa huomaa, että elämä kyllä kantaa.

Ero on aina samalla myös uusi alku.

Se vapauden tunne joka on löytänyt tiensä arkeeni on ihana. Ja tieto siitä, että elän täällä nyt vain itselleni voiden toteuttaa ne haaveet, mitä ei entisessä elämässäni pystynyt. Ero kasvattaa henkisesti ja sen myötä olen alkanut tajuamaan sen, mitä minä oikeasti elämältä haluan. Ja elämässähän on niin paljon enemmän kuin parisuhde. Eron jälkeen on hyvä panostaa itseensä sekä niihin asioihin, jotka tuovat iloa. Uusia ihmisiä tulee elämään ja parisuhteen tilalle saapuu kaikkea muuta hyvää. On hyväksyttävä se, että mikään ei ole varmaa. Muutos on oikeasti väistämätöntä. Ihmisiä tulee ja menee elämän eri vaiheessa, ei kaikkien ole tarkoitus tulla jäädäkseen. Mikään ei kestä ikuisesti, ja ehkä juuri tieto siitä auttaa elämään täysillä ja olemaan onnellinen tässä hetkessä.

Vastoinkäymisiä tulee vielä eteen, sen tiedän. Eihän tässä elämässä selviä ilman niitä. Tämä kokemus on kuitenkin opettanut sen, että kaikesta selviää. Vaikeat ajat ja vastoinkäymiset oikeasti vahvistavat ja kasvattaa enemmän kuin mikään muu.

Minun tarinani

Synnyin pikkukaupunkiin kesäkuussa 1997. Olen keskimmäinen lapsi, ja lapsuuteni oli onnellinen. Sain elää sisarusten ympäröimänä rakastavassa kodissa ihan tavallista lapsuutta ja nuoruutta.

Peruskoulun käytyäni 16-vuotiaana muutin pois kotoa Kuopioon opiskelemaan. Kolme opintovuotta kului nopeasti: sain uusia ystäviä ja kokemuksia. Tuona aikana en vielä miettinyt, mitä elämältä haluan ja millaista tulevaisuutta haluaisin rakentaa. Menin massan mukana kyseenalaistamatta ja miettimättä tekemisiäni sen enempää: ihan niin kuin jokainen nuori tekee.

Koko elämäni olen kokenut olevani keskitasolla kaikessa. Koulussa pärjäsin aina ihan hyvin. Harrastuksia ei juuri ollut – tuntui, että minua ei oikein kiinnostanut mikään erikoinen. Koin, että minulla ei oikein ollut mitään erikoistaitoja. Ei ollut unelma-ammattia tai hienoja tavoitteita. Minulla oli nuoruudessa paljon ongelmia itseluottamukseni kanssa. Vertailin itseäni usein muihin ihmisiin, jollain tavalla koin jonkunlaista huonoutta, vaikka mitään isoa syytä tälle ajatukselle ei ollut.

Perheeni tai läheiseni ei ole koskaan painostanut minua mihinkään, ja siitä olen iloinen. Olen aina saanut itse päättää mitä elämälläni teen: mitä opiskelen ja missä haluan asua. Yleisesti ottaen koin kyllä tiettyjä paineita menestyä. Paineet tulivat kuitenkin enemmänkin yhteiskunnasta sekä minulta itseltäni.

Vuonna 2018 pääsin korkeakouluun kolmen välivuoden jälkeen. Olin niin onnellinen. Tuntui, että viimein minä olin saavuttanut jotain. Nyt minulla oli korkeakoulupaikka, vakituinen työpaikka, vakaa parisuhde ja paljon ystäviä. Päällisin puolin elin siis aika ihanne-elämää. Elämä ei kuitenkaan tuntunut siltä. Koin huonommuuden tunteita, jotka seurasivat minua kaikkialle. En kuitenkaan puhunut noista tunteista vaan pidin ne itselläni – ajattelin, että enhän minä voinut näyttää ihmisille heikkouttani.

Vuonna 2019 tein yhden ison muutoksen elämässäni ja vaihdoin tutkinto-ohjelmaa. Valitsin itse kurssini ja pääsin opiskelemaan asioista, jotka tuntuivat enemmän omalta. Ilmoittauduin Itsensä johtaminen -opintojaksolle ja siitä olen ikuisesti onnellinen. Yksi meidän tehtävämme oli tehdä portfolio elämästämme: tavoitteista, haaveista ja siitä mikä minua motivoi. Tehtävänäni oli siis miettiä, että millaista elämä minä haluan elää.

Tämä kurssi sai minut ajattelemaan elämää uudella tavalla. Aloin pikkuhiljaa ymmärtämään uusi asioita itsestäni. Ennen en osannut kyseenalaistaa mitään, en koskaan ollut istunut itseni kanssa alas ja miettinyt mitä MINÄ haluan. Olin aina vaan miettinyt, että mitä minun kuuluu tehdä jotta minut hyväksytään. Olin ajatellut, että minun tulee menestyä (eli hankkia hieno työ, mennä naimisiin ja tienata paljon.) Ajattelin, että silloin minua arvostetaan ja minut hyväksytään.

Kesällä 2021 koin ison elämänmuutoksen joka laittoi kaikki suunnitelmani uusiksi. Olen aina ollut kova suunnittelemaan elämääni etukäteen, ja mielessäni minulla oli tietynlainen tulevaisuus. Jouduin kohtaamaan pahimman pelkoni liittyen parisuhteeseen. Kokemus laittoi minut koetukselle ja pisti kaiken uusiksi. Ajattelin olevani epäonnistunut ja koin myös paljon häpeää tilanteesta. Monesti vasta suuren kivun edessä ihminen avaa oikeasti silmänsä, ja niin minullekin kävi. Tämä tapahtuma sai minut miettimään itseäni ja elämääni vielä syvällisemmin. Sain uusia unelmia ja tavoitteita, jotka olivat vielä enemmän minua. Ne tavoitteet tuli minulta itseltään ilman, että kukaan muu vaikutti niihin. Tapahtuma pakotti minut valitsemaan itseni. Olen aina hakenut hyväksyntää ulkoa päin (monesti toisista ihmisistä). ”Parantuminen” ei tapahdu koskaan yhdessä yössä, vaan se on pitkä, jopa eliniän kestävä prosessi jossa ihminen oppii koko ajan uusia asioita itsestään.

Mitä minä olen oppinut elämästä ja itsestäni tässä 25-vuoden aikana?

Merkityksellisyys tuo menestystä. Onnistuneet ihmissuhteet tuo menestystä. Se, että saat toteuttaa itseäsi tuo menestystä. Ajattelen elämästä nykyään ihan eri tavalla. Tiedän, että minun ei tarvitse mennä yhteiskunnan mallin mukaan vaan minulla on vapaus valita. Minut hyväksytään kyllä, ja tärkeintä on että minä hyväksyn itseni. Korkeakoulussa opiskellessa stressasin valmistumista ja pelkäsin sitä koska ajattelin, että siitä alkaa oravanpyöräelämä, jota niin monet elää. Harmaata, samaa päivästä toiseen. Päätin että en halua sitä, eikä se tule olemaan kohtaloni. Elän mieluummin arvojeni mukaista elämää, jonka minä olen valinnut ja johon en ole vaan tyytynyt.

Rakastan kirjoittamista, itseni kehittämistä ja ihmisten auttamista. Kannatan pehmeitä arvoja ja toivon, että maailmassa olisi enemmän tilaa inhimillisyydelle. Opin joka päivä lisää itsestäni ja elämästä. Tänä päivänä elän elämää, jossa en ole päivittäin stressaantunut ja kiireinen. Tiedän, että elämän ei tarvitse olla sellaista ja meillä jokaisella on vapaus valita. Minulla ei ole paljoa omaisuutta tai isoa palkkaa, mutta olen onnellinen. Mielestäni se on tärkeintä elämässä. Saan asua Espanjassa arvojeni mukaista elämää, elämässäni on paljon välittäviä ihmisiä ja minulla on unelmia ja tavoitteita. Vastoinkäymisistä huolimatta olen itse ottanut vastuun arjestani ja luonut siitä juuri sellaista, kun haluan. Myös sinulla on mahdollisuus siihen ❤

”Be brave enough to say yes to the life you want to live.”
-Walk the Earth