Elämä koostuu erilaisista aikakausista – jotkut niistä kestävät pitkään ja toiset vaan hetken. Se on vähän niin kuin kirja, ja jokaisessa kappaleessa on eri sivuhenkilöitä sekä tapahtumapaikkoja. Jokin kappale voi olla myrskyisämpi ja toinen taas tyyni.

Joidenkin ihmisten ei ole tarkoitus olla osana elämää aina, ja sen hyväksyminen on välillä vaikeaa. Ja sen, että elämä ei vaan voi olla aina seesteistä ja ihanaa. Joku henkilö voi saapua elämääsi jonain tiettynä hetkenä, olla vähän aikaa osa sitä, ehkä opettaa jotain ja sitten lähteä. Sitten tulee taas uusia ihmisiä sekä uusia kokemuksia ja oppeja. Toiset jäävät, toiset eivät. Sen hyväksyminen, että muutos on ainoa varma asia elämässä voi olla haaste, mutta sen ymmärtäminen ja sisäistäminen tekee kuitenkin elämästä helpompaa – voi irtaantua kontrollista ja luottaa. Kukaan ei voi täysin ohjata omaa elämäänsä. Uskon siihen, että asiat menee meillä jokaisella juuri niin kuin niiden kuuluukin mennä.

Oletko koskaan miettinyt menneisyyttäsi ja siellä tapahtuvia asioita ja ajatellut, että joku yksi pieni asia aiheutti tapahtumaketjun, joka toi sinut tähän pisteeseen, jossa nyt olet? Jos jokin asia olisi mennyt vähänkin eri tavalla, voisi elämäsi olla todella erilaista.
Itse mietin tätä usein. Kaikki elämänkokemukset ovat muokanneet minusta sen, joka tänään olen ja tuonut elämääni ne ihmiset, jotka ovat nyt osana sitä. Vaikeina hetkinä mieli ei sitä tietenkään ymmärrä, mutta ajan kuluessa asia selkenee. On lohdullista ajatella, että asiat menee niin kuin kuuluukin, eikä kaikkea tarvitse yrittää väkisin kontrolloida.

Oman elämän täysi kontrolloiminen on mahdotonta. Miksi edes yrittäisi? Ja miksi pyrimme siihen? Tarve kontrolloida kaikkea elämässä tapahtuvaa tuo meille turvallisuuden tunnetta. On tietenkin normaalia kokea tiettyä tarvetta hallita omaa elämää ja siinä tapahtuvia asioita, mutta liiallisuuksiin mentäessä tämä tarve voi muuttua hallitsemattomaksi kontrolloimiseksi. Pelon ja epävarmuuden tunteet kuuluvat elämään siinä missä onni ja ilokin.

Pyrimme kontrolloimaan ympärillä tapahtuvia asioita, sillä monesti pelkäämme omia tunteitamme. Taustalla voi olla myös tarvetta tulla hyväksytyksi ja tarve onnistua kaikessa, mitä tekee. Tämä juontaa juurensa lapsuuteen ja siellä tapahtuneisiin kokemuksiin, jotka vaikuttavat tunnesäätelyyn aikuisiällä. Kontrolli muuttuu liialliseksi silloin, kun se alkaa näkyä ahdistuksena ja pahana olona.

Kun hyväksyy sen, että elämä kulkee kyllä omalla painollaan ja päästää irti kontrolloinnista, on eläminen helpompaa. Ei tarvitse pakottaa mitään, vaan tarvitsemamme asiat tulevat meille sillä hetkellä, kun niiden aika on oikea. Olipa kyse sitten ihmissuhteista, työstä tai jostain muusta elämän osa-alueesta.

Sen sijaan, että vaatisimme vastauksia, meidän on luotettava siihen että asiat tapahtuu syystä ja jokaisella tapaamallamme ihmisellä on merkitys elämässämme (olipa se iso tai pieni)