Tekijä: laurajohanna

Riität

~ laurajohanna ~ Kommentoi

Jokainen meistä on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä kohdannut riittämättömyyden tunteita ja epäonnistumisen pelkoa. Tiedän, että nämä aiheet koskettavat monia. Nykypäivän työ- ja koulumaailman sekä yhteiskunnan vaatimukset ovat kovat. On paine erottua joukosta. Ihmisiä kannustetaan hyviin suorituksiin ja ylittämään itsensä, olemaan tehokas joka päivä. Työpaikkailmoituksissa etsitään superihmisiä. Ei siis ihme että tulee stressiä siitä, että onko tarpeeksi.

Pitäisi näyttää hyvältä, syödä terveellisesti, urheilla usein, suoriutua hyvin opinnoista ja töistä. Luoda hienoa uraa, löytää puoliso, mennä naimisiin ja hankkia kaksi lasta. Viettää vapaa-aikaa, elää hetkessä, matkustella, nauttia elämästä. Tämän lisäksi pitäisi olla kärryllä maailman tapahtumista ja pitää huolta omista sosiaalisista suhteista. Aika paljon vaatimuksia, vai mitä?

Saatamme alkaa kuvitella, että vastaamalla ulkoapäin tuleviin vaatimuksiin olemme kyllin hyviä muiden silmissä. Mutta kuka meiltä oikeasti näitä asioita vaatii? Ja miksi meidän pitäisi edes elää elämä menemällä joidenkin tiettyjen vaatimusten sekä polkujen mukaan? Eikö olisi parempi, että ihmiset miettisivät minkälaista elämää itse haluavat elää sen sijaan, että ottaisi paineita siitä, millaista sen muka pitäisi olla?

Loppujen lopuksi eniten merkitsee se, että miten sinä itse ajattelet itsestäsi.

Itseään vertaillaan helposti muihin ja välillä unohtuu se, että me kaikki ollaan yksilöitä erilaisilla taidoilla ja vahvuuksilla. Luomme paineita itsellemme ja mietimme, että olemmeko tarpeeksi hyviä siinä mitä teemme ja riitämmekö tällaisina. Tämmöinen ajattelu on kuluttavaa ja pahimmillaan heikentää elämänlaatua, joten näitä ajatuksia on hyvä työstää – tiedosta se, että ihan hyvä riittää ja sinä olet tarpeeksi juuri sellaisena kuin olet.  Aina ei vaan jaksa eikä todellakaan tarvitse suoriutua kaikesta täydellisesti. Yksi pieleen mennyt kurssi koulussa, joku virhe työpaikalla tai viikko ilman treeniä ei todellakaan ole maailmanloppu kun ajattelee kokonaiskuvaa. Ei kukaan ole täydellinen, eikä siihen tarvitsekaan pyrkiä.

Kuva: Teemu Laitinen

Moni tajuaa pysähtyä ja kuunnella itseään vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä. Liialliset paineet työstä tai opiskelusta, suorittaminen ja ainainen kiire voi johtaa lopulta loppuun palamiseen ja pysähtymiseen vasta silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Kukaan ei varmasti halua siihen tilanteeseen, joten näitä asioita on tärkeä miettiä tarpeeksi ajoissa – ennen kuin on pakko. Jos sinä koet riittämättömyyden tunnetta vaikka työpaikalla tai opiskeluissa niin muista aina, vaikka siltä ei tuntuisi: olet arvokas ja riität. Joka päivä ei todellakaan tarvitse suoriutua erinomaisesti tai ylittää itseään. Joka päivä ei tarvitse venyttää itseään äärirajoille.

Silloin kun tuntuu, että pitää ottaa aikaa itselleen ja levätä, niin silloin pitää levätä. Opettele armollisuutta itseäsi kohtaan, vaikka ulkoa tulevat vaatimukset olisivatkin kovat. Loppujen lopuksi mikään ei ole tärkeämpää kuin oma jaksaminen ja mielenterveys. Mikään työ, opiskelu tai muu asia ei ole koskaan niin arvokasta, että se kuluttaa sinut loppuun.

Ero

~ laurajohanna ~ Kommentoi

Elämässä on tapahtunut isoja muutoksia ja olen joutunut kokemaan sen, miltä tuntuu olla pohjalla. Olen aina ollut onnellinen siitä, että miten hyvin kaikki on elämässä mennyt ja tuntuu, että jotenkin olen saanut sen minkä olen halunnut. Välillä ajattelinkin, että miten kaikki onkaan näin hyvin. Sitten kun pahin tapahtui ja kaikki romahti oli vaikea miettiä, että miten selviytyy. Eihän semmoisiin tilanteisiin mitenkään voi varautua. Ero on yksi elämän suuri kriisi, minun tähänastisen elämäni suurin järkytys joka laittoi tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Kauan rakennettu itsetunto romuttui aivan palasiksi ja minäkuva muuttui, kaikki se piti kasata uudestaan.

Kun on sitoutunut toiseen 100 % ja jakanut elämän toisen ihmisen kanssa lähes koko nuoruuden ajan, on vaikeaa miettiä maailmaa ilman toista. Kuitenkin kaikesta selviytyy ja aika parantaa. Sitä oppii huomaamaan sen, että ilman parisuhdettakin voi olla kokonainen. Kun nämä sanat minulle sanottiin ensimmäisinä päivinä en voinut uskoa. En tiennyt, miten koskaan voisin selvitä siitä, mitä minulle tapahtui. Kuitenkin olen saanut huomata, että tuolla kliseellä todellakin on perää: aika on auttanut. Myös asioista puhuminen, musiikki ja kirjoittaminen auttaa. Ison elämänmuutoksen keskellä perhe lähentyy ja ystävyyssuhteet syvenevät. Huomaa sen, ketkä ovat oikeasti tukena ja sen, miten paljon rakkaita onkaan ympärillä. Oppii hoitamaan asioita itse ja tajuamaan, että minähän pärjään enkä tarvitse ketään pitelemään kädestä. Erosta selviämisessä on auttanut myös se, että on laittanut katseen tulevaisuuteen, ja lopettanut liiallisen menneiden miettimisen. Alussa tämä on hankalaa, mutta ajan kuluessa huomaa, että elämä kyllä kantaa.

Ero on aina samalla myös uusi alku.

Se vapauden tunne joka on löytänyt tiensä arkeeni on ihana. Ja tieto siitä, että elän täällä nyt vain itselleni voiden toteuttaa ne haaveet, mitä ei entisessä elämässäni pystynyt. Ero kasvattaa henkisesti ja sen myötä olen alkanut tajuamaan sen, mitä minä oikeasti elämältä haluan. Ja elämässähän on niin paljon enemmän kuin parisuhde. Eron jälkeen on hyvä panostaa itseensä sekä niihin asioihin, jotka tuovat iloa. Uusia ihmisiä tulee elämään ja parisuhteen tilalle saapuu kaikkea muuta hyvää. On hyväksyttävä se, että mikään ei ole varmaa. Muutos on oikeasti väistämätöntä. Ihmisiä tulee ja menee elämän eri vaiheessa, ei kaikkien ole tarkoitus tulla jäädäkseen. Mikään ei kestä ikuisesti, ja ehkä juuri tieto siitä auttaa elämään täysillä ja olemaan onnellinen tässä hetkessä.

Vastoinkäymisiä tulee vielä eteen, sen tiedän. Eihän tässä elämässä selviä ilman niitä. Tämä kokemus on kuitenkin opettanut sen, että kaikesta selviää. Vaikeat ajat ja vastoinkäymiset oikeasti vahvistavat ja kasvattaa enemmän kuin mikään muu.

Self-talk

~ laurajohanna ~ Kommentoi

Millä tavalla puhut itsellesi? Millaisia ajatuksia sinulla on itsestäsi?

Vaaditko itseltäsi täydellisyyttä, etkä tyydy vähempään? Koetko olevasi laiskimus, jos et jonain päivänä saanutkaan aikaiseksi sitä kaikkea, mitä olit suunnitellut? Annatko itsellesi tarvittavan ajan palautua töistä ja opiskelusta?

Täydellisyyden tavoittelu voi johtaa pidemmän päälle burn outiin. Täytyy antaa itsensä levätä, ei tarvitse vaatia liikoja, eikä aina tarvitse jaksaa. Aina ei tarvitse suoriutua täydellisesti tai tehdä ja toteuttaa. Hyvä on monesti riittävä. Ei täydellisyyttä pidä tavoitella oman mielenterveyden uhalla. Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi tätäkin asiaa voi harjoitella.

Lue lisää: Eroon täydellisyyden tavoittelusta

Minä ajattelin aiemmin itsestäni melko negatiiviseen sävyyn. Mietin, että miksi olen muita huonompi ja kuvittelin, etten osaa oikein mitään. Kaikilla muilla on vaikka mitä erikoistaitoja, mutta minulla ei mitään. Ajattelin olevani laiska, jos en vaikka yhtenä päivänä jaksanut liikkua mihinkään tai tehdä mitään kehittävää.

Kuitenkin ymmärrettyäni oman arvoni ja löydettyäni vahvuuteni, ovat nämä ajatukset kadonneet ja tilalle on tullut arvostus itseään kohtaan. Ymmärrys siitä, että ei haittaa, jos välillä ei vaan jaksa. Olen riittävä juuri näin ja hyväksyn myös sen, että vaikeatkin päivät kuuluvat elämään. Minun ei tarvitse suoriutua kaikesta tekemisestäni täydellisesti, ei kukaan sitä minulta vaadi joten miksi vaatisin sitä itseltäni?

Omilla ajatuksilla on oikeasti merkitystä. Sillä, miten puhut itsellesi mielessäsi on merkitystä. Ethän puhuisi läheisimmälle ihmisellesikään pahasti, joten miksi tekisit niin itsellesi?

Ihailen ihmisiä, jotka löytävät melkein jokaisesta asiasta jotain positiivista ja ajattelevat elämästä myönteisesti. Vielä pari vuotta sitten positiiviset ihmiset lähinnä ärsytti ja tiedän, että monia positiivisuus ärsyttää. Elämästä positiivisesti ajattelevalla ja toksisen positiivisella ihmisellä on paljon eroja. Positiivinen ajattelu saa parhaimmillaan ihmisen näkemään enemmän mahdollisuuksia elämässään, se antaa rohkeutta ja heittäytymiskykyä. Yltiöpositiivinen ihminen voi kieltää elämästään kaikki negatiiviset tunteet, ja tämäkään ei todellakaan ole pidemmän päälle hyväksi. Terveellä tavalla positiivinen ihminen ymmärtää, että elämään kuuluu hyviä ja huonoja päiviä. Ei yritetä olla väkisin jotain, mitä ei ole – tämmöinen ihminen osaa olla ymmärtäväinen niin muita kuin itseäänkin kohtaan.

Opettelen siihen, että hyväksyn elämän huonot ajat ja sen, että huono päivä ei tarkoita huonoa elämää. Huonot ajat eivät kestä ikuisesti. On ylä- ja alamäkiä, se pitää vain hyväksyä. Kuitenkin omilla valinnoilla ja ajattelulla voi vaikuttaa omaan elämään ja sen laatuun oikeasti tosi paljon.

Kuva: Teemu Laitinen

Rakkaudesta

~ laurajohanna ~ Kommentoi

Rakkautta vai läheisriippuvuutta?

Meillä kaikilla on uskomuksia ja omia käsityksiä siitä, millainen on hyvä parisuhde. Jokainen pari luo itse suhteeseen omat sääntönsä ja jokainen parisuhde on erilainen ja yksilöllinen. Ei ole mitään yhtä tiettyä hyvän parisuhteen mallia. Ei ole kuitenkaan hyväksi, jos rakkaus perustuu riippuvuuteen ja ei tiedä, mitä on ilman toista. On hyvä opetella olemaan itsensä kanssa, ja silloin terveen parisuhteen luominen toisen kanssa on helpompaa. Kun ihminen kokee olevansa kokonainen myös ilman parisuhdetta, ei onnea tarvitse etsiä jostain ulkopuolelta.

Toiset pelkäävät yksinoloa ja omasta puolisosta on vaikea olla erossa edes yhtä päivää. Kaikki asiat tehdään yhdessä ja ajatuskin olemisesta ilman toista ahdistaa. ”En voisi elää ilman sinua”, ”Olet koko maailmani” ja ”Minun onneni riippuu sinusta” -lauseet kertovat uskomuksista, että rakkautta tarvitaan pysyäkseen toiminnassa ja elossa. Parisuhde tuo elämään tosi paljon onnea ja iloa lisää, mutta se ei ole koko elämä. Ei omaa onnea pidä ripustaa keneenkään toiseen- jokainen on siitä itse vastuussa.

”Jos emme rakasta itseämme, emme kykene rakastamaan aidosti muita. Ellei meillä itsellämme ole itsekuria, emme kykene opettamaan sitä lapsillemmekaan. On mahdotonta luopua omasta henkisestä kehityksestään jonkun toisen hyväksi. Emme voi luopua itsekurista ja yrittää samalla toimia kurinalaisesti suhteessamme muihin. Ei meistä ole voiman lähteeksi, ellemme ravitse voimiamme. Itserakkaus ja rakkaus eivät pelkästään kulje käsi kädessä, vaan ovat loppujen lopuksi erottamattomat.”

-M. Scott Peckin kirjasta Rakkauden psykologia

Rakastuminen on vaihe, jossa ollaan sokeita toisen virheille. Kun tästä vaiheesta jatkaa eteenpäin, on alettava rakentaa turvallista suhdetta, jossa toinen nähdään omana itsenään: epätäydellisenä. Rakkauden ei tule rajoittaa eikä estää ihmisen kasvua. Mikäli ihminen uskoo, että rakastaminen tarkoittaa riippuvuutta hän ei rakasta, vaan tarvitsee.

Hyvä ja toimiva suhde perustuu siihen, että ymmärretään itseään ja omia tapoja toimia. Vaikeat ajat kuuluvat varsinkin pitkiin ihmissuhteisiin. Jos toisen kanssa aidosti haluaa jakaa elämän, myös vaikeista ajoista voidaan päästä eteenpäin yhdessä, mutta vain silloin, kun molemmat niin haluavat. Parisuhteessa on pohjimmiltaan kyse tahdosta olla toisen kanssa – valinnasta joka tehdään jokainen päivä.

Toimivassa parisuhteessa molemmilla on tilaa elää myös omaa elämää ja kasvaa. Molemmat tuntevat itsensä ja tietävät, mitä elämältä haluaa. On yhteisiä haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia mutta myös niitä omia juttuja. Molemmat ovat yksilöitä, jotka ovat päättäneet kasvaa ja jakaa elämän yhdessä.

”En halua elää ilman sinua vaikka tiedän, että pystyisin.”

Kiirekulttuuri

~ laurajohanna ~ Kommentoi

Kuinka elää hyvinvoinvaa ja onnellista elämää?

”Pyrittäessä hyvän elämän tasapainoon, ihmisen kokonaisvaltaisuuden merkitys korostuu. Pelkästään se, että keho voi hyvin ei riitä, vaan on löydettävä myös mielen rauhallisuus. Suhde itseemme, muihin ihmisiin sekä ympärillä tapahtuviin asioihin on oltava kunnossa.

Onko ihmisillä kuitenkaan aikaa aitoihin kohtaamisiin, mielen hoitoon ja omaan luovuuteen? Tiedätkö kuka sinä olet silloin, kun et tee mitään?

Kyky erottaa epäoleelliset ja oleelliset asiat ovat avaimia kiireen taltuttamiseen. Mikä on tärkeää ja mahdollista juuri nyt? Tätä kysymystä voi miettiä silloin, kun kiire ja stressi on päällä, ja tehdä sen pohjalta tarvittavat päätökset.

Mikäli tavoitteenasi on hyvä elämän tasapaino ja enemmän aikaa esimerkiksi tärkeille ihmissuhteille, on näiden asioiden näyttävä myös suunnittelussa sekä tärkeysjärjestyksessä. Kalenteriin kannattaakin lisätä aikaa parisuhteelle ja ystäville tai kaikelle muulle, mikä on sinulle tärkeää. Joskus on luovuttava saadakseen jotain muuta tilalle.”

Tuossa ote Anja Kuloveden & Anna-Liisa Niemelän kirjasta Kiireenkesyttäjä. Kirja kertoo suorituskeskeisestä elämästä ja siitä, kuinka kiirettä voi oppia omassa elämässään hallitsemaan.

Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa ihmisen arvoa mitataan suorituksilla, saavutuksilla ja palkan määrällä. On vaikeaa olla hiljaa, tekemättä mitään. Mitä kiireisempi ihminen on, sitä paremmalta se näyttää muiden silmissä. Kaikkea uutta hankitaan aina vain lisää ja lisää. Aina on saatava vai enemmän ja parempaa, kiire ja työmäärä kasvaa koska on pidettävä yllä tietty elintaso. Kiirettä pidetään eräänlaisena statussymbolina. On kuitenkin hyvä muistaa, että meidän arvo ei ole kiinni missään titteleissä tai siinä, kuinka paljon omistetaan tai saavutetaan elämässä. Eikä myöskään siinä, että kuinka kiireelliseltä näytämme muiden silmissä. Mutta miksi me olemme niin kiireellisiä?

5 hypoteesia kiireellisyydestä

  • Kiire kunniamerkkinä ja statussymbolina – osoittaa tärkeyttämme ja arvoamme nopeatempoisessa yhteiskunnassa
  • Kiire työpaikan turvana – ulkoinen merkki tuottavuudesta ja uskollisuudesta yritystä kohtaan
  • ”Fear of missing out” – halutaan saada kaikkea ja kokea paljon
  • Kiire digiajan sivutuotteena – 24/7 verkkokulttuuri hämärtää vapaa-ajan ja työn välistä aikaa, koko ajan ollaan saatavilla
  • Välttämötön kiire – monta työtä mahdollistamassa esim. lasten elätyksen

Lähde: Kyle Kowalski/Why are we so busy in modern life?