Ero

Elämässä on tapahtunut isoja muutoksia ja olen joutunut kokemaan sen, miltä tuntuu olla pohjalla. Olen aina ollut onnellinen siitä, että miten hyvin kaikki on elämässä mennyt ja tuntuu, että jotenkin olen saanut sen minkä olen halunnut. Välillä ajattelinkin, että miten kaikki onkaan näin hyvin. Sitten kun pahin tapahtui ja kaikki romahti oli vaikea miettiä, että miten selviytyy. Eihän semmoisiin tilanteisiin mitenkään voi varautua. Ero on yksi elämän suuri kriisi, minun tähänastisen elämäni suurin järkytys joka laittoi tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Kauan rakennettu itsetunto romuttui aivan palasiksi ja minäkuva muuttui, kaikki se piti kasata uudestaan.

Kun on sitoutunut toiseen 100 % ja jakanut elämän toisen ihmisen kanssa lähes koko nuoruuden ajan, on vaikeaa miettiä maailmaa ilman toista. Kuitenkin kaikesta selviytyy ja aika parantaa. Sitä oppii huomaamaan sen, että ilman parisuhdettakin voi olla kokonainen. Kun nämä sanat minulle sanottiin ensimmäisinä päivinä en voinut uskoa. En tiennyt, miten koskaan voisin selvitä siitä, mitä minulle tapahtui. Kuitenkin olen saanut huomata, että tuolla kliseellä todellakin on perää: aika on auttanut. Myös asioista puhuminen, musiikki ja kirjoittaminen auttaa. Ison elämänmuutoksen keskellä perhe lähentyy ja ystävyyssuhteet syvenevät. Huomaa sen, ketkä ovat oikeasti tukena ja sen, miten paljon rakkaita onkaan ympärillä. Oppii hoitamaan asioita itse ja tajuamaan, että minähän pärjään enkä tarvitse ketään pitelemään kädestä. Erosta selviämisessä on auttanut myös se, että on laittanut katseen tulevaisuuteen, ja lopettanut liiallisen menneiden miettimisen. Alussa tämä on hankalaa, mutta ajan kuluessa huomaa, että elämä kyllä kantaa.

Ero on aina samalla myös uusi alku.

Se vapauden tunne joka on löytänyt tiensä arkeeni on ihana. Ja tieto siitä, että elän täällä nyt vain itselleni voiden toteuttaa ne haaveet, mitä ei entisessä elämässäni pystynyt. Ero kasvattaa henkisesti ja sen myötä olen alkanut tajuamaan sen, mitä minä oikeasti elämältä haluan. Ja elämässähän on niin paljon enemmän kuin parisuhde. Eron jälkeen on hyvä panostaa itseensä sekä niihin asioihin, jotka tuovat iloa. Uusia ihmisiä tulee elämään ja parisuhteen tilalle saapuu kaikkea muuta hyvää. On hyväksyttävä se, että mikään ei ole varmaa. Muutos on oikeasti väistämätöntä. Ihmisiä tulee ja menee elämän eri vaiheessa, ei kaikkien ole tarkoitus tulla jäädäkseen. Mikään ei kestä ikuisesti, ja ehkä juuri tieto siitä auttaa elämään täysillä ja olemaan onnellinen tässä hetkessä.

Vastoinkäymisiä tulee vielä eteen, sen tiedän. Eihän tässä elämässä selviä ilman niitä. Tämä kokemus on kuitenkin opettanut sen, että kaikesta selviää. Vaikeat ajat ja vastoinkäymiset oikeasti vahvistavat ja kasvattaa enemmän kuin mikään muu.

Tulevaisuudesta

Opinnot pian loppuvaiheessa, koko elämä ja niin paljon mahdollisuuksia vielä edessä. Silti tulevaisuus stressaa aina aika-ajoin ja tiedän, että en ole ainoa, joka näin ajattelee. Olen nauttinut opiskeluajasta aivan valtavasti. Varsinkin toisena ja kolmantena opintovuonna, kun erikoistumisen sai valita ja päättää itse omaa mielenkiintoa vastaavat kurssit, on opiskelu tuntunut todella mielekkäältä. Opiskelijan vapaus, omien aikataulujen laatiminen ja vapaus tehdä omat päätökset tekevät elämästä tosi ihanaa. Voi vaikka kesken päivän lähteä kuntosalille tai ruokaostoksille. Toisaalta, varsinkin näin korona-aikaan, etäopetuksessa opiskelijalla on suuri vastuu siitä, että hommat tulee tehtyä ajallaan. Ajanhallinta- ja itsensä johtamistaitoja siis todellakin tarvitaan. Näin työssäkäyvänä opiskelijana on täytynyt opetella ajanhallinnan jalo taito, jotta arki pysyy tasapainossa ja aikaa jää koulun ja työn lisäksi myös muulle elämälle.

Olen pohtinut, mistä tämä tulevaisuudesta stressaaminen on oikein lähtöisin. Alussa se stressasi siksi, että en oikein tiennyt mitä haluan. Harva 19-vuotias, juuri opintonsa aloittanut nuori vielä tietää, mitä haluaa loppuelämänsä tehdä. Totta kai tulevaisuus ahdisti, kun mietin, mitä minun kuuluu tehdä enemmän kuin mitä minä haluan tehdä. Ajattelin, että valmistuttuani menen johonkin firmaan töihin, ja siellä sitten pysynkin eläkeikään asti. Nykyään erilaiset urapolut ovat onneksi yleistyneet, jokainen voi räätälöidä sen itse. Ei tarvitse olla yhdessä samassa työpaikassa kahtakymmentä vuotta, vaan työtehtäviä voi vaihtaa oman mielenkiinnon ja halun mukaan. Aina voi myöskin opiskella lisää tai vaikka kokonaan uuden ammatin. Voi mennä palkkatöihin ja toimia silti yrittäjänä – vain taivas on rajana. Ei ole yhtä tiettyä muottia, mihin pitäisi sopeutua. Jokainen päättää itse omasta elämästään ja urastaan. Tärkeintä on, että on itse tyytyväinen elämän valintoihinsa.

Kaikille uran luominen ei edes ole tärkeää, ja myös se vaihtoehto on hyvä: löydetään mukava työ, jota jaksaa ja haluaa tehdä, eikä eteneminen ole kaikille niin välttämätöntä. Toiset haluavat uran sijaan keskittyä muihin elämän tärkeisiin asioihin, kuten perheeseen. Minä haluan tehdä työtä, jossa voin kehittyä henkisesti ja ammatillisesti, mutta hienon pestin ja suuren palkan sijasta minulle tärkeämpää on aidosti mukava, mielekäs työ. Tiedän sen, että mikäli joskus päätyisin työpaikkaan, jossa työntekijöitä ei arvosteta, eikä työntekijöiden hyvinvointiin laiteta resursseja, lähtisin pikimmiten.

Omat urahaaveeni liittyvät siihen, että saan tehdä aidosti innostavaa ja mukavaa työtä, jossa pääsen hyödyntämään vahvuuksiani. Ei ole poissuljettu ajatus, että toimisin vielä jonain päivänä osa-aikaisena yrittäjänä. 50-50 palkkatyö ja yrittäjyys kuulostaa houkuttelevalta idealta: tietynlainen turva palkkatyöstä mutta samalla vapaus päättää itse kaikesta ja toteuttaa itseään omassa yrityksessä.

Minä voin tehdä mitä vaan, mahdollisuudet ovat rajattomat. Tietenkin omaa tulevaisuutta on hyvä välillä pohtia, mutta hetkessä elämisen taito on myös tärkeä. Kaikki on juuri tällä hetkellä hyvin ja oma polkuni on rakentumassa. Ei minulla kuitenkaan ole kiire mihinkään, vaan etenen pikkuhiljaa omia tavoitteitani kohti. Tiedän ainakin, mitä en halua: tylsää, väritöntä elämää. Haluan vielä kymmenenkin vuoden päästä voida sanoa, että rakastan sitä mitä teen.

Self-talk

Millä tavalla puhut itsellesi? Millaisia ajatuksia sinulla on itsestäsi?

Vaaditko itseltäsi täydellisyyttä, etkä tyydy vähempään? Koetko olevasi laiskimus, jos et jonain päivänä saanutkaan aikaiseksi sitä kaikkea, mitä olit suunnitellut? Annatko itsellesi tarvittavan ajan palautua töistä ja opiskelusta?

Täydellisyyden tavoittelu voi johtaa pidemmän päälle burn outiin. Täytyy antaa itsensä levätä, ei tarvitse vaatia liikoja, eikä aina tarvitse jaksaa. Aina ei tarvitse suoriutua täydellisesti tai tehdä ja toteuttaa. Hyvä on monesti riittävä. Ei täydellisyyttä pidä tavoitella oman mielenterveyden uhalla. Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi tätäkin asiaa voi harjoitella.

Lue lisää: Eroon täydellisyyden tavoittelusta

Minä ajattelin aiemmin itsestäni melko negatiiviseen sävyyn. Mietin, että miksi olen muita huonompi ja kuvittelin, etten osaa oikein mitään. Kaikilla muilla on vaikka mitä erikoistaitoja, mutta minulla ei mitään. Ajattelin olevani laiska, jos en vaikka yhtenä päivänä jaksanut liikkua mihinkään tai tehdä mitään kehittävää.

Kuitenkin ymmärrettyäni oman arvoni ja löydettyäni vahvuuteni, ovat nämä ajatukset kadonneet ja tilalle on tullut arvostus itseään kohtaan. Ymmärrys siitä, että ei haittaa, jos välillä ei vaan jaksa. Olen riittävä juuri näin ja hyväksyn myös sen, että vaikeatkin päivät kuuluvat elämään. Minun ei tarvitse suoriutua kaikesta tekemisestäni täydellisesti, ei kukaan sitä minulta vaadi joten miksi vaatisin sitä itseltäni?

Omilla ajatuksilla on oikeasti merkitystä. Sillä, miten puhut itsellesi mielessäsi on merkitystä. Ethän puhuisi läheisimmälle ihmisellesikään pahasti, joten miksi tekisit niin itsellesi?

Ihailen ihmisiä, jotka löytävät melkein jokaisesta asiasta jotain positiivista ja ajattelevat elämästä myönteisesti. Vielä pari vuotta sitten positiiviset ihmiset lähinnä ärsytti ja tiedän, että monia positiivisuus ärsyttää. Elämästä positiivisesti ajattelevalla ja toksisen positiivisella ihmisellä on paljon eroja. Positiivinen ajattelu saa parhaimmillaan ihmisen näkemään enemmän mahdollisuuksia elämässään, se antaa rohkeutta ja heittäytymiskykyä. Yltiöpositiivinen ihminen voi kieltää elämästään kaikki negatiiviset tunteet, ja tämäkään ei todellakaan ole pidemmän päälle hyväksi. Terveellä tavalla positiivinen ihminen ymmärtää, että elämään kuuluu hyviä ja huonoja päiviä. Ei yritetä olla väkisin jotain, mitä ei ole – tämmöinen ihminen osaa olla ymmärtäväinen niin muita kuin itseäänkin kohtaan.

Opettelen siihen, että hyväksyn elämän huonot ajat ja sen, että huono päivä ei tarkoita huonoa elämää. Huonot ajat eivät kestä ikuisesti. On ylä- ja alamäkiä, se pitää vain hyväksyä. Kuitenkin omilla valinnoilla ja ajattelulla voi vaikuttaa omaan elämään ja sen laatuun oikeasti tosi paljon.

Kuva: Teemu Laitinen

Rakkaudesta

Rakkautta vai läheisriippuvuutta?

Meillä kaikilla on uskomuksia ja omia käsityksiä siitä, millainen on hyvä parisuhde. Jokainen pari luo itse suhteeseen omat sääntönsä ja jokainen parisuhde on erilainen ja yksilöllinen. Ei ole mitään yhtä tiettyä hyvän parisuhteen mallia. Ei ole kuitenkaan hyväksi, jos rakkaus perustuu riippuvuuteen ja ei tiedä, mitä on ilman toista. On hyvä opetella olemaan itsensä kanssa, ja silloin terveen parisuhteen luominen toisen kanssa on helpompaa. Kun ihminen kokee olevansa kokonainen myös ilman parisuhdetta, ei onnea tarvitse etsiä jostain ulkopuolelta.

Toiset pelkäävät yksinoloa ja omasta puolisosta on vaikea olla erossa edes yhtä päivää. Kaikki asiat tehdään yhdessä ja ajatuskin olemisesta ilman toista ahdistaa. ”En voisi elää ilman sinua”, ”Olet koko maailmani” ja ”Minun onneni riippuu sinusta” -lauseet kertovat uskomuksista, että rakkautta tarvitaan pysyäkseen toiminnassa ja elossa. Parisuhde tuo elämään tosi paljon onnea ja iloa lisää, mutta se ei ole koko elämä. Ei omaa onnea pidä ripustaa keneenkään toiseen- jokainen on siitä itse vastuussa.

”Jos emme rakasta itseämme, emme kykene rakastamaan aidosti muita. Ellei meillä itsellämme ole itsekuria, emme kykene opettamaan sitä lapsillemmekaan. On mahdotonta luopua omasta henkisestä kehityksestään jonkun toisen hyväksi. Emme voi luopua itsekurista ja yrittää samalla toimia kurinalaisesti suhteessamme muihin. Ei meistä ole voiman lähteeksi, ellemme ravitse voimiamme. Itserakkaus ja rakkaus eivät pelkästään kulje käsi kädessä, vaan ovat loppujen lopuksi erottamattomat.”

-M. Scott Peckin kirjasta Rakkauden psykologia

Rakastuminen on vaihe, jossa ollaan sokeita toisen virheille. Kun tästä vaiheesta jatkaa eteenpäin, on alettava rakentaa turvallista suhdetta, jossa toinen nähdään omana itsenään: epätäydellisenä. Rakkauden ei tule rajoittaa eikä estää ihmisen kasvua. Mikäli ihminen uskoo, että rakastaminen tarkoittaa riippuvuutta hän ei rakasta, vaan tarvitsee.

Hyvä ja toimiva suhde perustuu siihen, että ymmärretään itseään ja omia tapoja toimia. On myös hyväksyttävä se, että parisuhteeseen kuuluu aina myös niitä vaikeita aikoja. Jos toisen kanssa aidosti haluaa jakaa elämän, myös vaikeista ajoista voidaan päästä eteenpäin yhdessä, mutta vain silloin, kun molemmat niin haluavat. Parisuhteessa on pohjimmiltaan kyse tahdosta olla toisen kanssa – valinnasta joka tehdään jokainen päivä.

Toimivassa parisuhteessa molemmilla on tilaa elää myös omaa elämää ja kasvaa. Molemmat tuntee itsensä ja tietää, mitä elämältä haluaa. On yhteisiä haaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia mutta myös niitä omia juttuja. Molemmat ovat yksilöitä, jotka ovat päättäneet jakaa elämän yhdessä.

”En halua elää ilman sinua vaikka tiedän, että pystyisin.”

Kiirekulttuuri

Kuinka elää hyvinvoinvaa ja onnellista elämää?

”Pyrittäessä hyvän elämän tasapainoon, ihmisen kokonaisvaltaisuuden merkitys korostuu. Pelkästään se, että keho voi hyvin ei riitä, vaan on löydettävä myös mielen rauhallisuus. Suhde itseemme, muihin ihmisiin sekä ympärillä tapahtuviin asioihin on oltava kunnossa.

Onko ihmisillä kuitenkaan aikaa aitoihin kohtaamisiin, mielen hoitoon ja omaan luovuuteen? Tiedätkö kuka sinä olet silloin, kun et tee mitään?

Kyky erottaa epäoleelliset ja oleelliset asiat ovat avaimia kiireen taltuttamiseen. Mikä on tärkeää ja mahdollista juuri nyt? Tätä kysymystä voi miettiä silloin, kun kiire ja stressi on päällä, ja tehdä sen pohjalta tarvittavat päätökset.

Mikäli tavoitteenasi on hyvä elämän tasapaino ja enemmän aikaa esimerkiksi tärkeille ihmissuhteille, on näiden asioiden näyttävä myös suunnittelussa sekä tärkeysjärjestyksessä. Kalenteriin kannattaakin lisätä aikaa parisuhteelle ja ystäville tai kaikelle muulle, mikä on sinulle tärkeää. Joskus on luovuttava saadakseen jotain muuta tilalle.”

Tuossa ote Anja Kuloveden & Anna-Liisa Niemelän kirjasta Kiireenkesyttäjä. Kirja kertoo suorituskeskeisestä elämästä ja siitä, kuinka kiirettä voi oppia omassa elämässään hallitsemaan.

Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa ihmisen arvoa mitataan suorituksilla, saavutuksilla ja palkan määrällä. On vaikeaa olla hiljaa, tekemättä mitään. Mitä kiireisempi ihminen on, sitä paremmalta se näyttää muiden silmissä. Kaikkea uutta hankitaan aina vain lisää ja lisää. Aina on saatava vai enemmän ja parempaa, kiire ja työmäärä kasvaa koska on pidettävä yllä tietty elintaso. Kiirettä pidetään eräänlaisena statussymbolina. On kuitenkin hyvä muistaa, että meidän arvo ei ole kiinni missään titteleissä tai siinä, kuinka paljon omistetaan tai saavutetaan elämässä. Eikä myöskään siinä, että kuinka kiireelliseltä näytämme muiden silmissä. Mutta miksi me olemme niin kiireellisiä?

5 hypoteesia kiireellisyydestä

  • Kiire kunniamerkkinä ja statussymbolina – osoittaa tärkeyttämme ja arvoamme nopeatempoisessa yhteiskunnassa
  • Kiire työpaikan turvana – ulkoinen merkki tuottavuudesta ja uskollisuudesta yritystä kohtaan
  • ”Fear of missing out” – halutaan saada kaikkea ja kokea paljon
  • Kiire digiajan sivutuotteena – 24/7 verkkokulttuuri hämärtää vapaa-ajan ja työn välistä aikaa, koko ajan ollaan saatavilla
  • Välttämötön kiire – monta työtä mahdollistamassa esim. lasten elätyksen

Lähde: Kyle Kowalski/Why are we so busy in modern life?