Me voidaan suhtautua meidän elämässä tapahtuviin negatiivisiin asioihin kahdella tavalla. Voidaan valittaa siitä, ajatella että maailma on paha, elämä on kauheaa ja vajota syvälle. Tai sitten me voidaan hyväksyä se, että myös ne huonot ajat kuuluvat elämään ja se mitä sinulle tapahtui ei määrittele sinua tai elämääsi. Voit pyrkiä ajattelemaan, että se huono kokemus elämässä ehkä opetti sinulle jotain. Ehkä silläkin oli joku tarkoitus, jonka voi vasta ajan kuluttua ymmärtää. Et voi vaikuttaa siihen mitä sinulle tapahtuu mutta voit vaikuttaa omaan asenteeseesi ja siihen, miten suhtaudut tapahtuneeseen.
Enkä tarkoita tällä, että negatiivisia tunteita ei saisi kokea tai että aina pitäisi olla positiivinen. Ei todellakaan! Päinvastoin, jos sinä et anna itsellesi lupaa tuntea jotain tunnetta niin se tulee vielä sinua vastaan myöhemmin, monesti jopa voimakkaampana. Anna itsesi tuntea myös ne vaikeat tunteet. Ne ei kestä ikuisesti.
MUTTA jos menet siihen negatiivisuuden kierteeseen etkä edes usko, että ansaitset hyviä asioita elämässä, niin silloin sinun elämäsi luultavasti on negatiivista ja vaikeaa. Silloin sinä olet päättänyt ajatella niin, ja pitää sitä totuutena. Tässä on paljolti kysymys siitä, mihin päätät uskoa. Sinun omalla asenteella on merkitystä!
Jos itse olisin niillä vastoinkäymisten hetkellä luovuttanut ja lakannut uskomasta että paremmat ajat on tulossa, niin en oikeasti tiedä että missä tilanteessa olisin nyt. Mutta minä päätin uskoa siihen, että tässä elämässä kaikella on tarkoitus. Ja että vaikka välillä on vaikeaa, niin ei ikuisesti ole. Kun katsot elämää enemmän positiivisen kuin negatiivisen kautta niin alat myös saamaan mahdollisuuksia ja lisää hyviä asioita elämääsi.
“Sometimes the most important thing in a whole day is the rest we take between two deep breaths.” — Etty Hillesum
Huolet. Joskus niitä on enemmän, joskus vähemmän. Kaikki me kuitenkin stressaamme elämässä tapahtuvia asioita (usein aivan turhaan). Kun murehdit, ovat ajatuksesi silloin jossain muualla kuin tässä hetkessä. Huolenaihe usein on pieni, mutta ajatuksesi tekevät siitä kuitenkin suuren. Aivot alkavat maalailemaan erilaisia kauhukuvia ja skenaarioita, vaikka tässä hetkessä ei mitään hätää olisikaan.
Epämieluisista tunteista ei voi päästä kokonaan eroon, sillä myös ne ovat osana elämää. Keinoja lievittää näitä tunteita on onneksi kuitenkin monia. Positiivista on, että voit itse vaikuttaa melko paljon ajatuksiisi. Tai ehkä ennemminkin siihen, mitä niistä uskot ja mitä et. Ajatuksesi eivät ole tosiasioita (vaikka näin usein ajattelemme) ja huolet yleensä ratkeaa tavalla tai toisella. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevaisuudesta ei tiedä kukaan. Eli ainoastaan tästä hetkestä voi olla varma. Onko jotain, jota voit asialle tehdä nyt? Jos on, niin tee se. Jos ei, niin hyväksy se, ettet voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Voit sen sijaan vaikuttaa siihen, miten suhtaudut ajatuksiisi.
Elämä on epävarmaa, kukaan ei voi tietää mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu – se on vain hyväksyttävä. Kuitenkaan huonot ajat eivät kestä ikuisesti. Me kaikki koemme välillä stressiä ja ahdistusta, et ole siis ajatustesi kanssa yksin. Voit yrittää unohtaa huolesi ja ajatella myönteisesti, mutta usein tämä ei kuitenkaan auta. Mitä enemmän koitat ajatuksiasi torjua, sitä enemmän ne tulee tietoisuuteesi. Sinun tulee siis hyväksyä ajatuksesi ja tunteesi, antaa niiden tulla ja sitten mennä. Hyväksyminen tarkoittaa siis sen ymmärtämistä, ettet voi negatiivisille ajatuksillesi mitään.
Miten sinä autat itseäsi näissä tilanteissa?
On hyvä miettiä, että mitkä keinot auttaa itseä selviytymään huonoista hetkistä silloin kun tuntuu, että stressi ottaa vallan. Yhtä auttaa kävely, toista läheisten kanssa ajan vietto ja kolmatta itkeminen ja tällä tavoin stressin purkaminen. Asioista ääneen puhuminen auttaa. Sitä ymmärtää, että me kaikki kamppailemme omien asioidemme ja ongelmiemme kanssa.
Asioilla on tapana järjestyä.
Mitä jos tällä kertaa ajattelisitkin, että kaikki meneekin hyvin?
Itsemyötätunto on sitä, että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Hyväksyt itsesi ihmisenä, joka tekee virheitä ja epäonnistuu välillä. Ymmärrät sen, että aina ei jaksa eikä tarvitsekaan, aina et voi suoriutua täydellisesti eikä se haittaa.
Meidän ihmisten suurin pelko on hylätyksi tulemisen pelko, ja se heijastuu moneen asiaan elämässä. Ennen aikaan laumasta eristäminen tarkoitti varmaa kuolemaa. Tämän takia ihmiset kiinnittää paljon huomiota siihen, että miten me voidaan pysyä turvassa ja miten voisimme toimia niin, että meidät hyväksytään.
Itsemyötätunnon kehittäminen on tärkeää. ”Onnistuinpa tuossa asiassa tai en, olen silti tärkeä, arvokas ja hyvä tällaisena.” Se, että et tällä viikolla töiden ja opiskelun jälkeen jaksakaan lähteä salille ei tee sinusta laiskaa. Se, että et halua antaa 50h viikossa työlle ei tee sinusta millään tapaa huonompaa ihmistä kuin se, joka tekee 50h viikossa töissä.
Töiden teko oman terveyden kustannuksella ei ole hienoa. Ainainen kiire ei ole ihailtavaa. Tunnista ne asiat, mitä lapsuudessa ja elämäsi aikana sinulle on kerrottu ja kyseenalaista ne. Älä anna elämäsi ohjautua sitä kautta mitä sinun kuuluisi tehdä, millainen sinun kuuluisi olla vaan sen perusteella mitä sinä aidosti haluat ja tarvitset.
Jos identiteettisi riippuu siitä, että olet hyvä ja riittävä vain silloin kun onnistut tässä ja tässä niin se on aika kova panos. Mutta kun sisäistät ajatuksen siitä, että olet hyvä, vaikka et onnistuisikaan on elämäsi helpompaa. Tästä mielentilasta syntyy myös rohkeus tehdä asioita.
Rohkeutta on tehdä asioita vaikkei takeita onnistumisesta ole.
Elämä koostuu erilaisista aikakausista – jotkut niistä kestävät pitkään ja toiset vaan hetken. Se on vähän niin kuin kirja, ja jokaisessa kappaleessa on eri sivuhenkilöitä sekä tapahtumapaikkoja. Jokin kappale voi olla myrskyisämpi ja toinen taas tyyni.
Joidenkin ihmisten ei ole tarkoitus olla osana elämää aina, ja sen hyväksyminen on välillä vaikeaa. Ja sen, että elämä ei vaan voi olla aina seesteistä ja ihanaa. Joku henkilö voi saapua elämääsi jonain tiettynä hetkenä, olla vähän aikaa osa sitä, ehkä opettaa jotain ja sitten lähteä. Sitten tulee taas uusia ihmisiä sekä uusia kokemuksia ja oppeja. Toiset jäävät, toiset eivät. Sen hyväksyminen, että muutos on ainoa varma asia elämässä voi olla haaste, mutta sen ymmärtäminen ja sisäistäminen tekee kuitenkin elämästä helpompaa – voi irtaantua kontrollista ja luottaa. Kukaan ei voi täysin ohjata omaa elämäänsä. Uskon siihen, että asiat menee meillä jokaisella juuri niin kuin niiden kuuluukin mennä.
Oletko koskaan miettinyt menneisyyttäsi ja siellä tapahtuvia asioita ja ajatellut, että joku yksi pieni asia aiheutti tapahtumaketjun, joka toi sinut tähän pisteeseen, jossa nyt olet? Jos jokin asia olisi mennyt vähänkin eri tavalla, voisi elämäsi olla todella erilaista. Itse mietin tätä usein. Kaikki elämänkokemukset ovat muokanneet minusta sen, joka tänään olen ja tuonut elämääni ne ihmiset, jotka ovat nyt osana sitä. Vaikeina hetkinä mieli ei sitä tietenkään ymmärrä, mutta ajan kuluessa asia selkenee. On lohdullista ajatella, että asiat menee niin kuin kuuluukin, eikä kaikkea tarvitse yrittää väkisin kontrolloida.
Oman elämän täysi kontrolloiminen on mahdotonta. Miksi edes yrittäisi? Ja miksi pyrimme siihen? Tarve kontrolloida kaikkea elämässä tapahtuvaa tuo meille turvallisuuden tunnetta. On tietenkin normaalia kokea tiettyä tarvetta hallita omaa elämää ja siinä tapahtuvia asioita, mutta liiallisuuksiin mentäessä tämä tarve voi muuttua hallitsemattomaksi kontrolloimiseksi. Pelon ja epävarmuuden tunteet kuuluvat elämään siinä missä onni ja ilokin.
Pyrimme kontrolloimaan ympärillä tapahtuvia asioita, sillä monesti pelkäämme omia tunteitamme. Taustalla voi olla myös tarvetta tulla hyväksytyksi ja tarve onnistua kaikessa, mitä tekee. Tämä juontaa juurensa lapsuuteen ja siellä tapahtuneisiin kokemuksiin, jotka vaikuttavat tunnesäätelyyn aikuisiällä. Kontrolli muuttuu liialliseksi silloin, kun se alkaa näkyä ahdistuksena ja pahana olona.
Kun hyväksyy sen, että elämä kulkee kyllä omalla painollaan ja päästää irti kontrolloinnista, on eläminen helpompaa. Ei tarvitse pakottaa mitään, vaan tarvitsemamme asiat tulevat meille sillä hetkellä, kun niiden aika on oikea. Olipa kyse sitten ihmissuhteista, työstä tai jostain muusta elämän osa-alueesta.
Sen sijaan, että vaatisimme vastauksia, meidän on luotettava siihen että asiat tapahtuu syystä ja jokaisella tapaamallamme ihmisellä on merkitys elämässämme (olipa se iso tai pieni)
Miksi kannattaa opetella nauttimaan omasta seurasta, olemaan yksin? Kun aidosti oppii olemaan yksin ymmärtää sen, että siihen ei tarvita ketään muuta täydentämään tai vahvistamaan sinua. Vaikka kaikki muut lähtisi ympäriltä, sinä olet täällä ainaitseäsi varten.
Niin kliseistä kuin se onkin – on hyvä oppia rakastamaan itseään sillä sinä olet se ihminen, jonka kanssa vietät koko elämäsi. Monesti yksinolo on asia, jota vältellään hinnalla millä hyvänsä. Omaa onnea etsitään jostain muualta, yleensä toisista ihmisistä. Hypitään parisuhteesta toiseen vain, että ei tarvitsisi olla yksin ja kohdata sen mukana tuomia kipeitä ja vaikeita tunteita. On helppoa ajatella, että oma onni on jonkun muun vastuulla.
Vapaus on muutakin kuin sitä, että saa tehdä mitä haluaa. Se on sitä, että oppii luottamaan omaan intuitioonsa ja tekemään päätöksiä jotka tulee itsestä ilman, että kukaan muu vaikuttaa niihin. Yksinolon harjoitteleminen auttaa luottamaan itseensä ja ymmärtämään sen, kuka oikeasti on ja mitä elämältä haluaa.
Yksinolo ja yksinäisyys on kaksi täysin eri asiaa. Kun oppii olemaan omassa seurassa ja aidosti tykkäämään siitä, ei ole yksinäinen. Elämä on helpompaa, kun opettelee olemaan itsensä kanssa. Kun olet yksin, sinulla on kontrolli omasta elämästäsi ja siitä, kuinka oman aikasi käytät. Tämän taidon oppiminen ei välttämättä ole helppoa, mutta se on yksi tärkeimmistä asioista, sillä siitä on hyötyä koko loppuelämäksi.
Mitä yksinolo on tuonut / opettanut minulle?
Vapaus päättää omasta elämästä ja tekemisistä, ”itselleen eläminen”
Vapaus toteuttaa itseään ja unelmiaan juuri haluamalla tavalla
Tiedän paremmin millainen ihminen olen, mitkä ovat hyviä puoliani sekä sen, missä on vielä kehitettävää
Tunnistan omat rajani ja sen mitä haluan suhteelta
Suhde perheeseen ja ystäviin on syventynyt, elämään on tullut paljon uusia ihmisiä
Sinä voit olla itsesi paras ystävä, voit viedä itsesi kahville tai elokuviin. Voit olla itsellesi se kaikki, mitä etsit toisesta. Sitten kun on sen aika niin joku tulee sinun elämääsi ja tuo siihen lisää kaikkea hyvää. Silloin se toinen ei täydennä sinua koska olet jo kokonainen, ilman ketään muuta. Se toinen ei pelasta sinua, koska et tarvitse pelastajaa. Parisuhteen tulisi aina antaa enemmän kuin ottaa, tuoda sun elämään jotain hyvää, jotain lisää. Ja muista tämä: sinun ei koskaan tarvitse tyytyä yhtään vähempään kuin mitä ansaitset.
Ei tietenkään ole väärin haluta parisuhdetta. Ihminen luonnollisesti kaipaa hyväksyntää, rakkautta, yhteyttä ja toista ihmistä jakamaan elämää. Rakastavan suhteen luominen itseensä auttaa myös parisuhteeseen astumisessa, sillä tällöin oma onni ei riipu toisesta ihmisestä. Kun tajuaa sen, että ihan oikeasti pärjää ilman toista on suhteessakin olo helpompaa ja olo on rauhallisempi sekä itsevarmempi. Pitkän suhteen loppuessa voi olla hyvä olla hetken yksin ja reflektoida omia käyttäytymismalleja sekä sitä, että millaiseen suhteeseen tulevaisuudessa haluaa ja mitä siltä kaipaa. Mikäli hyppää suoraan uuteen suhteeseen on vaarana se, että aiemmassa suhteessa esiin tulleet omat epävarmuudet ja ongelmat siirtyy uuteen suhteeseen.
Myös parisuhteessa kasvetaan ja kehitytään, ei kukaan ole koskaan täysin valmis. Avoimuus ja rehellisyys puolin ja toisin, menneisyyden mahdollisista traumoista puhuminen ja tätä kautta toisen käytöksen ymmärtäminen rakentaa kestävää ja hyvää parisuhdetta. Me jokainen kannamme mukanamme asioita menneisyydestä ja niillä voi olla suurikin vaikutus nykypäivään ja siihen, kuinka käyttäydymme muiden seurassa. Se ei ole helppoa, mutta kestävän suhteen rakentaminen kysyy uskallusta näyttää itsensä juuri sellaisena kuin on, uskallusta näyttää myös ne huonot puolet ja oman haavoittuvuuden.
laurajohannna.com 