Tulevaisuudesta

Opinnot pian loppuvaiheessa, koko elämä ja niin paljon mahdollisuuksia vielä edessä. Silti tulevaisuus stressaa aina aika-ajoin ja tiedän, että en ole ainoa, joka näin ajattelee. Olen nauttinut opiskeluajasta aivan valtavasti. Varsinkin toisena ja kolmantena opintovuonna, kun erikoistumisen sai valita ja päättää itse omaa mielenkiintoa vastaavat kurssit, on opiskelu tuntunut todella mielekkäältä. Opiskelijan vapaus, omien aikataulujen laatiminen ja vapaus tehdä omat päätökset tekevät elämästä tosi ihanaa. Voi vaikka kesken päivän lähteä kuntosalille tai ruokaostoksille. Toisaalta, varsinkin näin korona-aikaan, etäopetuksessa opiskelijalla on suuri vastuu siitä, että hommat tulee tehtyä ajallaan. Ajanhallinta- ja itsensä johtamistaitoja siis todellakin tarvitaan. Näin työssäkäyvänä opiskelijana on täytynyt opetella ajanhallinnan jalo taito, jotta arki pysyy tasapainossa ja aikaa jää koulun ja työn lisäksi myös muulle elämälle.

Olen pohtinut, mistä tämä tulevaisuudesta stressaaminen on oikein lähtöisin. Alussa se stressasi siksi, että en oikein tiennyt mitä haluan. Harva 19-vuotias, juuri opintonsa aloittanut nuori vielä tietää, mitä haluaa loppuelämänsä tehdä. Totta kai tulevaisuus ahdisti, kun mietin, mitä minun kuuluu tehdä enemmän kuin mitä minä haluan tehdä. Ajattelin, että valmistuttuani menen johonkin firmaan töihin, ja siellä sitten pysynkin eläkeikään asti. Nykyään erilaiset urapolut ovat onneksi yleistyneet, jokainen voi räätälöidä sen itse. Ei tarvitse olla yhdessä samassa työpaikassa kahtakymmentä vuotta, vaan työtehtäviä voi vaihtaa oman mielenkiinnon ja halun mukaan. Aina voi myöskin opiskella lisää tai vaikka kokonaan uuden ammatin. Voi mennä palkkatöihin ja toimia silti yrittäjänä – vain taivas on rajana. Ei ole yhtä tiettyä muottia, mihin pitäisi sopeutua. Jokainen päättää itse omasta elämästään ja urastaan. Tärkeintä on, että on itse tyytyväinen elämän valintoihinsa.

Kaikille uran luominen ei edes ole tärkeää, ja myös se vaihtoehto on hyvä: löydetään mukava työ, jota jaksaa ja haluaa tehdä, eikä eteneminen ole kaikille niin välttämätöntä. Toiset haluavat uran sijaan keskittyä muihin elämän tärkeisiin asioihin, kuten perheeseen. Minä haluan tehdä työtä, jossa voin kehittyä henkisesti ja ammatillisesti, mutta hienon pestin ja suuren palkan sijasta minulle tärkeämpää on aidosti mukava, mielekäs työ. Tiedän sen, että mikäli joskus päätyisin työpaikkaan, jossa työntekijöitä ei arvosteta, eikä työntekijöiden hyvinvointiin laiteta resursseja, lähtisin pikimmiten.

Omat urahaaveeni liittyvät siihen, että saan tehdä aidosti innostavaa ja mukavaa työtä, jossa pääsen hyödyntämään vahvuuksiani. Ei ole poissuljettu ajatus, että toimisin vielä jonain päivänä osa-aikaisena yrittäjänä. 50-50 palkkatyö ja yrittäjyys kuulostaa houkuttelevalta idealta: tietynlainen turva palkkatyöstä mutta samalla vapaus päättää itse kaikesta ja toteuttaa itseään omassa yrityksessä.

Minä voin tehdä mitä vaan, mahdollisuudet ovat rajattomat. Tietenkin omaa tulevaisuutta on hyvä välillä pohtia, mutta hetkessä elämisen taito on myös tärkeä. Kaikki on juuri tällä hetkellä hyvin ja oma polkuni on rakentumassa. Ei minulla kuitenkaan ole kiire mihinkään, vaan etenen pikkuhiljaa omia tavoitteitani kohti. Tiedän ainakin, mitä en halua: tylsää, väritöntä elämää. Haluan vielä kymmenenkin vuoden päästä voida sanoa, että rakastan sitä mitä teen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s