Itseluottamus

Palataan ajassa pari vuotta taaksepäin. Oli vuosi 2018. Asuin jo Jyväskylässä ja elin täällä arkeani – paljon aikaa kului opintoihin ja töihin, tuntui vähän siltä että ajelehdin menemään valtavirran mukana. Erinäiset asiat tuotti stressiä ja päälimmäisenä niistä oli tulevaisuus ja sen mukanaan tuomat asiat. Koin suuria paineita menestyä – olinhan jo korkeakoulussa ja pian minun tulisi valmistua ja osatakkin jotain. Ajattelin myös, että en varmaan voi olla onnellinen ennen kuin saavutan jotain hienoa elämässä.

Tuohon aikaan vertasin iteäni usein muihin. Jätin paljon asioita joita halusin tehdä tekemättä, koska minua pelotti epäonnistuminen ja häpeän tunne. Nykyään arkiset asiat kuten salilla käyminen tuntui lähes ylivoimaiselta. Tuntuu älyttömältä, että mietin tulloin jopa sitä, että irtisanoutuisin nykyisestä, tosi mukavasta työstäni tehdäkseni jotain ”hienompaa” työtä. Koin myös huonoa omatuntoa siitä, että tarvitsin paljon vapaa-aikaa ja se on tärkeää minulle.

Yhteiskunnassa, jossa kiirettä ihannoidaan voi olla vaikeaa pysähtyä ja levätä. Huomattuani levon merkityksen hyvinvointiin ja jaksamiseen yleisesti, on elämästä tullut paljon helmpompaa.

Itseluottamuksen rakentuminen on tapahtunut pienin askelin, se ei ole tullut hetkessä. Yhtenä päivänä päätin, että lähden sinne salille pelosta huolimatta. Aloin treenaamaan ystävien kanssa ja pikkuhiljaa uskalsin myös yksin. Ymmärsin myös, että itsensä vertaaminen muihin on turhaa. Et voi koskaan tietää, mitä sen ihmisen elämässä oikeasti tapahtuu, johon itseäsi vertaat. Kaikki on yksilöitä, joten se mikä on jollekin toiselle luonnostaan helppoa, on taas toiselle mahdottoman vaikeaa. Esimerkiksi mä tiedän, että olen tosi huono matematiikassa. Tiedän myös sen, että se ei ole aihe-alue joka minua kiinnostaa. Panostan ja kehitän mielummin asioita ja taitoja, jotka aidosti kiinnostaa ja joissa olen jollain tapaa jo luonnostaan hyvä. Kaikkea ei todellakaan tarvitse osata.

Mitä vapaa-aikaan tulee, itsestään huolta pitävä ja vapaa-aikaa vaaliva ihminen ei ole laiska. Saan paljon iloa myös opiskelusta ja työstä, mutta pitää elämässä olla muutakin sisältöä. Tietenkin työnteko on suuri osa elämää ja on tärkeää, että työ on mielekästä. En kuitenkaan halua, että se koskaan tulee olemaan koko elämäni.

Olen tajunnut että on myöskin turha luoda paineita menestymisestä. ”Menestys on hyvinvoinnin sivutuote”, sanoo Aki Hintsa. Haluan elää unelmiani toteuttaen ja tehden asioita, joista nautin, kasvaa ihmisenä ja kehittää itseäni. Haluan myös vielä jatkaa opiskelua ja matkustella. Jonain päivänä saada oman perheen. Haluan käyttää aikaa itselle tärkeisiin asioihin enkä vaan suorittaa elämää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s