Hustle culture

Heräät aamulla, katsot heti ensin puhelinta. 10 uutta työsähköpostia näytöllä: aivosi menee heti stressitilaan. Syöt aamupalaa, selailet samalla puhelimeesi tulleita sähköposteja ja mietit päivän tulevia töitä. Menet töihin ja kiirehdit palaverista toiseen. Kun vihdoin pääset kotiin, työt seuraavat sinua mukana – pitäähän sinun aina olla saatavilla ja tavoitettavissa, sillä joku saattaa vaikka tarvita sinua. Istut sohvalla perheesi kanssa ja selailet päivän mittaan kasaantuneita sähköposteja, sillä työpäivän aikana et ehtinyt käydä kaikkia läpi. Vihdoin pääset nukkumaan – ja seuraavana päivänä kaikki tämä toistuu.

Mitä tämä on?

”Hustle culture” – yhteiskunnan standardi, jonka mukaan sinun tulisi antaa itsestäsi 110% joka päivä, jotta voit menestyä. Se on pyrkimystä työskennellä kovemmin, nopeammin, paremmin. Joka päivä.

”kova työ tuottaa tulosta”

”ei kipua, ei hyötyä”

”Voin pitää hauskaa sitten, kun olen menestyneempi”

Miksi tämä kulttuuri on toksinen?

Tässä ajassa peräänkuulutetaan suorittamista, ja menestyskulttuuri on vahva. Varsinkin parikymppiset ja uraansa juuri aloittavat ovat varmaan törmänneet tähän termiin. Kovaa työntekoa pidetään meidän yhteiskunnassamme ihailtavana. Kun teet paljon töitä, asetat itsellesi suuret tavoitteet etkä lopeta ennen kun pääset niihin tulet saavuttamaan menestyksen. Onko tämä menestys sitten onnellisuutta, sitä minkä perässä me kaikki täällä juoksemme? Jos potissa on oma terveys, niin ei todellakaan. Tämä tietysti riippuu myös siitä, mistä motiiveista työtä tehdään. Onko motiivina maine, kunnia ja raha vaiko se, että itse tekeminen tuo merkityksen tunnetta? Tuleeko motiivi tekemiseen itseltä, vaiko jostain muualta? Onko hieno titteli terveyttä tärkeämpää?

”Kun ylität itsesi joka päivä ja menet usein mukavuusalueesi ulkopuolelle, niin kehityt ja saavutat menestyksen.” Kun ihmissuhteet, omat harrastukset ja oma hyvinvointi alkaa kärsiä työn takia ollaan pahasti hukassa.

Nykypäivänä on niin helppoa mennä siihen ansaan, että työ laitetaan kaiken muun edelle. Jokainen on varmasti kuullut vanhemmista, jotka eivät työnteon takia nähneet lapsiensa kehitystä ja kasvua, siitä nuoresta joka liiallisen työmäärän vuoksi ajautui burnoutiin ja joutui jäämään useamman kuukauden sairauslomalle. Työelämä tarvitsee lisää inhimillisyyttä. Pidä taukoja, pidä vapaapäiviä, älä laita työtä oman hyvinvointisi edelle. Muista tasapaino työn ja muun elämän välillä. Voit seurata unelmiasi ja päästä tavoitteisiisi myös ilman uupumusta.

Itsemyötätunto

Itsemyötätunto on sitä, että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Hyväksyt itsesi ihmisenä, joka tekee virheitä ja epäonnistuu välillä. Ymmärrät sen, että aina ei jaksa eikä tarvitsekaan, aina et voi suoriutua täydellisesti eikä se haittaa.

Meidän ihmisten suurin pelko on hylätyksi tulemisen pelko, ja se heijastuu moneen asiaan elämässä. Ennen aikaan laumasta eristäminen tarkoitti varmaa kuolemaa. Tämän takia ihmiset kiinnittää paljon huomiota siihen, että miten me voidaan pysyä turvassa ja miten voisimme toimia niin, että meidät hyväksytään.

Itsemyötätunnon kehittäminen on tärkeää.  ”Onnistuinpa tuossa asiassa tai en, olen silti tärkeä, arvokas ja hyvä tällaisena.” Se, että et tällä viikolla töiden ja opiskelun jälkeen jaksakaan lähteä salille ei tee sinusta laiskaa. Se, että et halua antaa 50h viikossa työlle ei tee sinusta millään tapaa huonompaa ihmistä kuin se, joka tekee 50h viikossa töissä.

Töiden teko oman terveyden kustannuksella ei ole hienoa. Ainainen kiire ei ole ihailtavaa. Tunnista ne asiat, mitä lapsuudessa ja elämäsi aikana sinulle on kerrottu ja kyseenalaista ne. Älä anna elämäsi ohjautua sitä kautta mitä sinun kuuluisi tehdä, millainen sinun kuuluisi olla vaan sen perusteella mitä sinä aidosti haluat ja tarvitset.

Jos identiteettisi riippuu siitä, että olet hyvä ja riittävä vain silloin kun onnistut tässä ja tässä niin se on aika kova panos. Mutta kun sisäistät ajatuksen siitä, että olet hyvä, vaikka et onnistuisikaan on elämäsi helpompaa. Tästä mielentilasta syntyy myös rohkeus tehdä asioita.

Rohkeutta on tehdä asioita vaikkei takeita onnistumisesta ole.

Ajallaan

Elämä koostuu erilaisista aikakausista – jotkut niistä kestävät pitkään ja toiset vaan hetken. Se on vähän niin kuin kirja, ja jokaisessa kappaleessa on eri sivuhenkilöitä sekä tapahtumapaikkoja. Jokin kappale voi olla myrskyisämpi ja toinen taas tyyni.

Joidenkin ihmisten ei ole tarkoitus olla osana elämää aina, ja sen hyväksyminen on välillä vaikeaa. Ja sen, että elämä ei vaan voi olla aina seesteistä ja ihanaa. Joku henkilö voi saapua elämääsi jonain tiettynä hetkenä, olla vähän aikaa osa sitä, ehkä opettaa jotain ja sitten lähteä. Sitten tulee taas uusia ihmisiä sekä uusia kokemuksia ja oppeja. Toiset jäävät, toiset eivät. Sen hyväksyminen, että muutos on ainoa varma asia elämässä voi olla haaste, mutta sen ymmärtäminen ja sisäistäminen tekee kuitenkin elämästä helpompaa – voi irtaantua kontrollista ja luottaa. Kukaan ei voi täysin ohjata omaa elämäänsä. Uskon siihen, että asiat menee meillä jokaisella juuri niin kuin niiden kuuluukin mennä.

Oletko koskaan miettinyt menneisyyttäsi ja siellä tapahtuvia asioita ja ajatellut, että joku yksi pieni asia aiheutti tapahtumaketjun, joka toi sinut tähän pisteeseen, jossa nyt olet? Jos jokin asia olisi mennyt vähänkin eri tavalla, voisi elämäsi olla todella erilaista.
Itse mietin tätä usein. Kaikki elämänkokemukset ovat muokanneet minusta sen, joka tänään olen ja tuonut elämääni ne ihmiset, jotka ovat nyt osana sitä. Vaikeina hetkinä mieli ei sitä tietenkään ymmärrä, mutta ajan kuluessa asia selkenee. On lohdullista ajatella, että asiat menee niin kuin kuuluukin, eikä kaikkea tarvitse yrittää väkisin kontrolloida.

Oman elämän täysi kontrolloiminen on mahdotonta. Miksi edes yrittäisi? Ja miksi pyrimme siihen? Tarve kontrolloida kaikkea elämässä tapahtuvaa tuo meille turvallisuuden tunnetta. On tietenkin normaalia kokea tiettyä tarvetta hallita omaa elämää ja siinä tapahtuvia asioita, mutta liiallisuuksiin mentäessä tämä tarve voi muuttua hallitsemattomaksi kontrolloimiseksi. Pelon ja epävarmuuden tunteet kuuluvat elämään siinä missä onni ja ilokin.


Pyrimme kontrolloimaan ympärillä tapahtuvia asioita, sillä monesti pelkäämme omia tunteitamme. Taustalla voi olla myös tarvetta tulla hyväksytyksi ja tarve onnistua kaikessa, mitä tekee. Tämä juontaa juurensa lapsuuteen ja siellä tapahtuneisiin kokemuksiin, jotka vaikuttavat tunnesäätelyyn aikuisiällä. Kontrolli muuttuu liialliseksi silloin, kun se alkaa näkyä ahdistuksena ja pahana olona.

Kun hyväksyy sen, että elämä kulkee kyllä omalla painollaan ja päästää irti kontrolloinnista, on eläminen helpompaa. Ei tarvitse pakottaa mitään, vaan tarvitsemamme asiat tulevat meille sillä hetkellä, kun niiden aika on oikea. Olipa kyse sitten ihmissuhteista, työstä tai jostain muusta elämän osa-alueesta.

Sen sijaan, että vaatisimme vastauksia, meidän on luotettava siihen että asiat tapahtuu syystä ja jokaisella tapaamallamme ihmisellä on merkitys elämässämme (olipa se iso tai pieni)

Yksinolo

Miksi kannattaa opetella nauttimaan omasta seurasta, olemaan yksin? Kun aidosti oppii olemaan yksin ymmärtää sen, että siihen ei tarvita ketään muuta täydentämään tai vahvistamaan sinua. Vaikka kaikki muut lähtisi ympäriltä, sinä olet täällä aina itseäsi varten.

Niin kliseistä kuin se onkin – on hyvä oppia rakastamaan itseään sillä sinä olet se ihminen, jonka kanssa vietät koko elämäsi. Monesti yksinolo on asia, jota vältellään hinnalla millä hyvänsä. Omaa onnea etsitään jostain muualta, yleensä toisista ihmisistä. Hypitään parisuhteesta toiseen vain, että ei tarvitsisi olla yksin ja kohdata sen mukana tuomia kipeitä ja vaikeita tunteita. On helppoa ajatella, että oma onni on jonkun muun vastuulla.

Vapaus on muutakin kuin sitä, että saa tehdä mitä haluaa. Se on sitä, että oppii luottamaan omaan intuitioonsa ja tekemään päätöksiä jotka tulee itsestä ilman, että kukaan muu vaikuttaa niihin. Yksinolon harjoitteleminen auttaa luottamaan itseensä ja ymmärtämään sen, kuka oikeasti on ja mitä elämältä haluaa.

Yksinolo ja yksinäisyys on kaksi täysin eri asiaa. Kun oppii olemaan omassa seurassa ja aidosti tykkäämään siitä, ei ole yksinäinen. Elämä on helpompaa, kun opettelee olemaan itsensä kanssa. Kun olet yksin, sinulla on kontrolli omasta elämästäsi ja siitä, kuinka oman aikasi käytät. Tämän taidon oppiminen ei välttämättä ole helppoa, mutta se on yksi tärkeimmistä asioista, sillä siitä on hyötyä koko loppuelämäksi.

Mitä yksinolo on tuonut / opettanut minulle?

  • Vapaus päättää omasta elämästä ja tekemisistä, ”itselleen eläminen”
  • Vapaus toteuttaa itseään ja unelmiaan juuri haluamalla tavalla
  • Tiedän paremmin millainen ihminen olen, mitkä ovat hyviä puoliani sekä sen, missä on vielä kehitettävää
  • Tunnistan omat rajani ja sen mitä haluan suhteelta
  • Suhde perheeseen ja ystäviin on syventynyt, elämään on tullut paljon uusia ihmisiä

Sinä voit olla itsesi paras ystävä, voit viedä itsesi kahville tai elokuviin. Voit olla itsellesi se kaikki, mitä etsit toisesta. Sitten kun on sen aika niin joku tulee sinun elämääsi ja tuo siihen lisää kaikkea hyvää. Silloin se toinen ei täydennä sinua koska olet jo kokonainen, ilman ketään muuta. Se toinen ei pelasta sinua, koska et tarvitse pelastajaa. Parisuhteen tulisi aina antaa enemmän kuin ottaa, tuoda sun elämään jotain hyvää, jotain lisää. Ja muista tämä: sinun ei koskaan tarvitse tyytyä yhtään vähempään kuin mitä ansaitset.

Ei tietenkään ole väärin haluta parisuhdetta. Ihminen luonnollisesti kaipaa hyväksyntää, rakkautta, yhteyttä ja toista ihmistä jakamaan elämää. Rakastavan suhteen luominen itseensä auttaa myös parisuhteeseen astumisessa, sillä tällöin oma onni ei riipu toisesta ihmisestä. Kun tajuaa sen, että ihan oikeasti pärjää ilman toista on suhteessakin olo helpompaa ja olo on rauhallisempi sekä itsevarmempi. Pitkän suhteen loppuessa voi olla hyvä olla hetken yksin ja reflektoida omia käyttäytymismalleja sekä sitä, että millaiseen suhteeseen tulevaisuudessa haluaa ja mitä siltä kaipaa. Mikäli hyppää suoraan uuteen suhteeseen on vaarana se, että aiemmassa suhteessa esiin tulleet omat epävarmuudet ja ongelmat siirtyy uuteen suhteeseen.

Myös parisuhteessa kasvetaan ja kehitytään, ei kukaan ole koskaan täysin valmis. Avoimuus ja rehellisyys puolin ja toisin, menneisyyden mahdollisista traumoista puhuminen ja tätä kautta toisen käytöksen ymmärtäminen rakentaa kestävää ja hyvää parisuhdetta. Me jokainen kannamme mukanamme asioita menneisyydestä ja niillä voi olla suurikin vaikutus nykypäivään ja siihen, kuinka käyttäydymme muiden seurassa. Se ei ole helppoa, mutta kestävän suhteen rakentaminen kysyy uskallusta näyttää itsensä juuri sellaisena kuin on, uskallusta näyttää myös ne huonot puolet ja oman haavoittuvuuden.

Kuva: Teemu Laitinen

Riität

Jokainen meistä on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä kohdannut riittämättömyyden tunteita ja epäonnistumisen pelkoa. Tiedän, että nämä aiheet koskettavat monia. Nykypäivän työ- ja koulumaailman sekä yhteiskunnan vaatimukset ovat kovat. On paine erottua joukosta. Ihmisiä kannustetaan hyviin suorituksiin ja ylittämään itsensä, olemaan tehokas joka päivä. Työpaikkailmoituksissa etsitään superihmisiä. Ei siis ihme että tulee stressiä siitä, että onko tarpeeksi.

Pitäisi näyttää hyvältä, syödä terveellisesti, urheilla usein, suoriutua hyvin opinnoista ja töistä. Luoda hienoa uraa, löytää puoliso, mennä naimisiin ja hankkia kaksi lasta. Viettää vapaa-aikaa, elää hetkessä, matkustella, nauttia elämästä. Tämän lisäksi pitäisi olla kärryllä maailman tapahtumista ja pitää huolta omista sosiaalisista suhteista. Aika paljon vaatimuksia, vai mitä?

Saatamme alkaa kuvitella, että vastaamalla ulkoapäin tuleviin vaatimuksiin olemme kyllin hyviä muiden silmissä. Mutta kuka meiltä oikeasti näitä asioita vaatii? Ja miksi meidän pitäisi edes elää elämä menemällä joidenkin tiettyjen vaatimusten sekä polkujen mukaan? Eikö olisi parempi, että ihmiset miettisivät minkälaista elämää itse haluavat elää sen sijaan, että ottaisi paineita siitä, millaista sen muka pitäisi olla?

Itseään vertaillaan helposti muihin ja välillä unohtuu se, että me kaikki ollaan yksilöitä erilaisilla taidoilla ja vahvuuksilla. Luomme paineita itsellemme ja mietimme, että olemmeko tarpeeksi hyviä siinä mitä teemme ja riitämmekö tällaisina. Tämmöinen ajattelu on kuluttavaa ja pahimmillaan heikentää elämänlaatua, joten näitä ajatuksia on hyvä työstää – tiedosta se, että ihan hyvä riittää ja sinä olet tarpeeksi juuri sellaisena kuin olet.  Aina ei vaan jaksa eikä todellakaan tarvitse suoriutua kaikesta täydellisesti. Yksi pieleen mennyt kurssi koulussa, joku virhe työpaikalla tai viikko ilman treeniä ei todellakaan ole maailmanloppu kun ajattelee kokonaiskuvaa. Ei kukaan ole täydellinen, eikä siihen tarvitsekaan pyrkiä.

Kuva: Teemu Laitinen

Moni tajuaa pysähtyä ja kuunnella itseään vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä. Liialliset paineet työstä tai opiskelusta, suorittaminen ja ainainen kiire voi johtaa lopulta loppuun palamiseen ja pysähtymiseen vasta silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Kukaan ei varmasti halua siihen tilanteeseen, joten näitä asioita on tärkeä miettiä tarpeeksi ajoissa – ennen kuin on pakko. Jos sinä koet riittämättömyyden tunnetta vaikka työpaikalla tai opiskeluissa niin muista aina, vaikka siltä ei tuntuisi: olet arvokas ja riität. Joka päivä ei todellakaan tarvitse suoriutua erinomaisesti tai ylittää itseään. Joka päivä ei tarvitse venyttää itseään äärirajoille.

Silloin kun tuntuu, että pitää ottaa aikaa itselleen ja levätä, niin silloin pitää levätä. Opettele armollisuutta itseäsi kohtaan, vaikka ulkoa tulevat vaatimukset olisivatkin kovat. Loppujen lopuksi mikään ei ole tärkeämpää kuin oma jaksaminen ja mielenterveys. Mikään työ, opiskelu tai muu asia ei ole koskaan niin arvokasta, että se kuluttaa sinut loppuun.