Ajallaan

Elämä koostuu erilaisista aikakausista – jotkut niistä kestävät pitkään ja toiset vaan hetken. Se on vähän niin kuin kirja, ja jokaisessa kappaleessa on eri sivuhenkilöitä sekä tapahtumapaikkoja. Jokin kappale voi olla myrskyisämpi ja toinen taas tyyni.

Joidenkin ihmisten ei ole tarkoitus olla osana elämää aina, ja sen hyväksyminen on välillä vaikeaa. Ja sen, että elämä ei vaan voi olla aina seesteistä ja ihanaa. Joku henkilö voi saapua elämääsi jonain tiettynä hetkenä, olla vähän aikaa osa sitä, ehkä opettaa jotain ja sitten lähteä. Sitten tulee taas uusia ihmisiä sekä uusia kokemuksia ja oppeja. Toiset jäävät, toiset eivät. Sen hyväksyminen, että muutos on ainoa varma asia elämässä voi olla haaste, mutta sen ymmärtäminen ja sisäistäminen tekee kuitenkin elämästä helpompaa – voi irtaantua kontrollista ja luottaa. Kukaan ei voi täysin ohjata omaa elämäänsä. Uskon siihen, että asiat menee meillä jokaisella juuri niin kuin niiden kuuluukin mennä.

Oletko koskaan miettinyt menneisyyttäsi ja siellä tapahtuvia asioita ja ajatellut, että joku yksi pieni asia aiheutti tapahtumaketjun, joka toi sinut tähän pisteeseen, jossa nyt olet? Jos jokin asia olisi mennyt vähänkin eri tavalla, voisi elämäsi olla todella erilaista.
Itse mietin tätä usein. Kaikki elämänkokemukset ovat muokanneet minusta sen, joka tänään olen ja tuonut elämääni ne ihmiset, jotka ovat nyt osana sitä. Vaikeina hetkinä mieli ei sitä tietenkään ymmärrä, mutta ajan kuluessa asia selkenee. On lohdullista ajatella, että asiat menee niin kuin kuuluukin, eikä kaikkea tarvitse yrittää väkisin kontrolloida.

Oman elämän täysi kontrolloiminen on mahdotonta. Miksi edes yrittäisi? Ja miksi pyrimme siihen? Tarve kontrolloida kaikkea elämässä tapahtuvaa tuo meille turvallisuuden tunnetta. On tietenkin normaalia kokea tiettyä tarvetta hallita omaa elämää ja siinä tapahtuvia asioita, mutta liiallisuuksiin mentäessä tämä tarve voi muuttua hallitsemattomaksi kontrolloimiseksi. Pelon ja epävarmuuden tunteet kuuluvat elämään siinä missä onni ja ilokin.


Pyrimme kontrolloimaan ympärillä tapahtuvia asioita, sillä monesti pelkäämme omia tunteitamme. Taustalla voi olla myös tarvetta tulla hyväksytyksi ja tarve onnistua kaikessa, mitä tekee. Tämä juontaa juurensa lapsuuteen ja siellä tapahtuneisiin kokemuksiin, jotka vaikuttavat tunnesäätelyyn aikuisiällä. Kontrolli muuttuu liialliseksi silloin, kun se alkaa näkyä ahdistuksena ja pahana olona.

Kun hyväksyy sen, että elämä kulkee kyllä omalla painollaan ja päästää irti kontrolloinnista, on eläminen helpompaa. Ei tarvitse pakottaa mitään, vaan tarvitsemamme asiat tulevat meille sillä hetkellä, kun niiden aika on oikea. Olipa kyse sitten ihmissuhteista, työstä tai jostain muusta elämän osa-alueesta.

Sen sijaan, että vaatisimme vastauksia, meidän on luotettava siihen että asiat tapahtuu syystä ja jokaisella tapaamallamme ihmisellä on merkitys elämässämme (olipa se iso tai pieni)

Yksinolo

Miksi kannattaa opetella nauttimaan omasta seurasta, olemaan yksin? Kun aidosti oppii olemaan yksin ymmärtää sen, että siihen ei tarvita ketään muuta täydentämään tai vahvistamaan sinua. Vaikka kaikki muut lähtisi ympäriltä, sinä olet täällä aina itseäsi varten.

Niin kliseistä kuin se onkin – on hyvä rakastaa itseään ensin sillä sinä olet se ihminen, jonka kanssa vietät koko elämäsi. Monesti yksinolo on asia, jota saatetaan vältellään hinnalla millä hyvänsä. Omaa onnea etsitään jostain muualta, yleensä toisista ihmisistä. Hypitään parisuhteesta toiseen vain, että ei tarvitsisi olla yksin ja kohdata sen mukana tuomia kipeitä ja vaikeita tunteita.

Vapaus on muutakin kuin sitä, että saa tehdä mitä haluaa. Se on sitä, että oppii luottamaan omaan intuitioonsa ja tekemään päätöksiä jotka tulee itsestä ilman, että kukaan muu vaikuttaa niihin. Yksinolon harjoitteleminen auttaa luottamaan itseensä ja ymmärtämään sen, kuka oikeasti on ja mitä elämältä haluaa.

Yksinolo ja yksinäisyys on kaksi täysin eri asiaa. Kun oppii olemaan omassa seurassa ja aidosti tykkäämään siitä, ei ole yksinäinen. Elämä on helpompaa, kun opettelee olemaan itsensä kanssa. Kun olet yksin, sinulla on kontrolli omasta elämästäsi ja siitä, kuinka oman aikasi käytät. Tämän taidon oppiminen ei välttämättä ole helppoa, mutta se on yksi tärkeimmistä asioista, sillä siitä on hyötyä koko loppuelämäksi.

Sinä voit olla itsesi paras ystävä, voit viedä itsesi kahville tai elokuviin. Voit olla itsellesi se kaikki, mitä etsit toisesta. Sitten kun on sen aika niin joku tulee sinun elämääsi ja tuo siihen lisää kaikkea hyvää. Silloin se toinen ei täydennä sinua koska olet jo kokonainen, ilman ketään muuta. Se toinen ei pelasta sinua, koska et tarvitse pelastajaa. Parisuhteen tulisi aina antaa enemmän kuin ottaa, tuoda sun elämään jotain hyvää, jotain lisää. Ja muista tämä: älä koskaan tyydy yhtään vähempään kuin mitä ansaitset.

Kuva: Teemu Laitinen

Riität

Jokainen meistä on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä kohdannut riittämättömyyden tunteita ja epäonnistumisen pelkoa. Tiedän, että nämä aiheet koskettavat monia. Nykypäivän työ- ja koulumaailman sekä yhteiskunnan vaatimukset ovat kovat. On paine erottua joukosta. Ihmisiä kannustetaan hyviin suorituksiin ja ylittämään itsensä, olemaan tehokas joka päivä. Työpaikkailmoituksissa etsitään superihmisiä. Ei siis ihme että tulee stressiä siitä, että onko tarpeeksi.

Pitäisi näyttää hyvältä, syödä terveellisesti, urheilla usein, suoriutua hyvin opinnoista ja töistä. Luoda hienoa uraa, löytää puoliso, mennä naimisiin ja hankkia kaksi lasta. Viettää vapaa-aikaa, elää hetkessä, matkustella, nauttia elämästä. Tämän lisäksi pitäisi olla kärryllä maailman tapahtumista ja pitää huolta omista sosiaalisista suhteista. Aika paljon vaatimuksia, vai mitä?

Saatamme alkaa kuvitella, että vastaamalla ulkoapäin tuleviin vaatimuksiin olemme kyllin hyviä muiden silmissä. Mutta kuka meiltä oikeasti näitä asioita vaatii? Ja miksi meidän pitäisi edes elää elämä menemällä joidenkin tiettyjen vaatimusten sekä polkujen mukaan? Eikö olisi parempi, että ihmiset miettisivät minkälaista elämää itse haluavat elää sen sijaan, että ottaisi paineita siitä, millaista sen muka pitäisi olla?

Itseään vertaillaan helposti muihin ja välillä unohtuu se, että me kaikki ollaan yksilöitä erilaisilla taidoilla ja vahvuuksilla. Luomme paineita itsellemme ja mietimme, että olemmeko tarpeeksi hyviä siinä mitä teemme ja riitämmekö tällaisina. Tämmöinen ajattelu on kuluttavaa ja pahimmillaan heikentää elämänlaatua, joten näitä ajatuksia on hyvä työstää – tiedosta se, että ihan hyvä riittää ja sinä olet tarpeeksi juuri sellaisena kuin olet.  Aina ei vaan jaksa eikä todellakaan tarvitse suoriutua kaikesta täydellisesti. Yksi pieleen mennyt kurssi koulussa, joku virhe työpaikalla tai viikko ilman treeniä ei todellakaan ole maailmanloppu kun ajattelee kokonaiskuvaa. Ei kukaan ole täydellinen, eikä siihen tarvitsekaan pyrkiä.

Kuva: Teemu Laitinen

Moni tajuaa pysähtyä ja kuunnella itseään vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä. Liialliset paineet työstä tai opiskelusta, suorittaminen ja ainainen kiire voi johtaa lopulta loppuun palamiseen ja pysähtymiseen vasta silloin, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Kukaan ei varmasti halua siihen tilanteeseen, joten näitä asioita on tärkeä miettiä tarpeeksi ajoissa – ennen kuin on pakko. Jos sinä koet riittämättömyyden tunnetta vaikka työpaikalla tai opiskeluissa niin muista aina, vaikka siltä ei tuntuisi: olet arvokas ja riität. Joka päivä ei todellakaan tarvitse suoriutua erinomaisesti tai ylittää itseään. Joka päivä ei tarvitse venyttää itseään äärirajoille.

Silloin kun tuntuu, että pitää ottaa aikaa itselleen ja levätä, niin silloin pitää levätä. Opettele armollisuutta itseäsi kohtaan, vaikka ulkoa tulevat vaatimukset olisivatkin kovat. Loppujen lopuksi mikään ei ole tärkeämpää kuin oma jaksaminen ja mielenterveys. Mikään työ, opiskelu tai muu asia ei ole koskaan niin arvokasta, että se kuluttaa sinut loppuun.

Ero

Elämässä on tapahtunut isoja muutoksia ja olen joutunut kokemaan sen, miltä tuntuu olla pohjalla. Olen aina ollut onnellinen siitä, että miten hyvin kaikki on elämässä mennyt ja tuntuu, että jotenkin olen saanut sen minkä olen halunnut. Välillä ajattelinkin, että miten kaikki onkaan näin hyvin. Sitten kun pahin tapahtui ja kaikki romahti oli vaikea miettiä, että miten selviytyy. Eihän semmoisiin tilanteisiin mitenkään voi varautua. Ero on yksi elämän suuri kriisi, minun tähänastisen elämäni suurin järkytys joka laittoi tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Kauan rakennettu itsetunto romuttui aivan palasiksi ja minäkuva muuttui, kaikki se piti kasata uudestaan.

Kun on sitoutunut toiseen 100 % ja jakanut elämän toisen ihmisen kanssa lähes koko nuoruuden ajan, on vaikeaa miettiä maailmaa ilman toista. Kuitenkin kaikesta selviytyy ja aika parantaa. Sitä oppii huomaamaan sen, että ilman parisuhdettakin voi olla kokonainen. Kun nämä sanat minulle sanottiin ensimmäisinä päivinä en voinut uskoa. En tiennyt, miten koskaan voisin selvitä siitä, mitä minulle tapahtui. Kuitenkin olen saanut huomata, että tuolla kliseellä todellakin on perää: aika on auttanut. Myös asioista puhuminen, musiikki ja kirjoittaminen auttaa. Ison elämänmuutoksen keskellä perhe lähentyy ja ystävyyssuhteet syvenevät. Huomaa sen, ketkä ovat oikeasti tukena ja sen, miten paljon rakkaita onkaan ympärillä. Oppii hoitamaan asioita itse ja tajuamaan, että minähän pärjään enkä tarvitse ketään pitelemään kädestä. Erosta selviämisessä on auttanut myös se, että on laittanut katseen tulevaisuuteen, ja lopettanut liiallisen menneiden miettimisen. Alussa tämä on hankalaa, mutta ajan kuluessa huomaa, että elämä kyllä kantaa.

Ero on aina samalla myös uusi alku.

Se vapauden tunne joka on löytänyt tiensä arkeeni on ihana. Ja tieto siitä, että elän täällä nyt vain itselleni voiden toteuttaa ne haaveet, mitä ei entisessä elämässäni pystynyt. Ero kasvattaa henkisesti ja sen myötä olen alkanut tajuamaan sen, mitä minä oikeasti elämältä haluan. Ja elämässähän on niin paljon enemmän kuin parisuhde. Eron jälkeen on hyvä panostaa itseensä sekä niihin asioihin, jotka tuovat iloa. Uusia ihmisiä tulee elämään ja parisuhteen tilalle saapuu kaikkea muuta hyvää. On hyväksyttävä se, että mikään ei ole varmaa. Muutos on oikeasti väistämätöntä. Ihmisiä tulee ja menee elämän eri vaiheessa, ei kaikkien ole tarkoitus tulla jäädäkseen. Mikään ei kestä ikuisesti, ja ehkä juuri tieto siitä auttaa elämään täysillä ja olemaan onnellinen tässä hetkessä.

Vastoinkäymisiä tulee vielä eteen, sen tiedän. Eihän tässä elämässä selviä ilman niitä. Tämä kokemus on kuitenkin opettanut sen, että kaikesta selviää. Vaikeat ajat ja vastoinkäymiset oikeasti vahvistavat ja kasvattaa enemmän kuin mikään muu

Tulevaisuudesta

Opinnot pian loppuvaiheessa, koko elämä ja niin paljon mahdollisuuksia vielä edessä. Silti tulevaisuus stressaa aina aika-ajoin ja tiedän, että en ole ainoa, joka näin ajattelee. Olen nauttinut opiskeluajasta aivan valtavasti. Varsinkin toisena ja kolmantena opintovuonna, kun erikoistumisen sai valita ja päättää itse omaa mielenkiintoa vastaavat kurssit, on opiskelu tuntunut todella mielekkäältä. Opiskelijan vapaus, omien aikataulujen laatiminen ja vapaus tehdä omat päätökset tekevät elämästä tosi ihanaa. Voi vaikka kesken päivän lähteä kuntosalille tai ruokaostoksille. Toisaalta, varsinkin näin korona-aikaan, etäopetuksessa opiskelijalla on suuri vastuu siitä, että hommat tulee tehtyä ajallaan. Ajanhallinta- ja itsensä johtamistaitoja siis todellakin tarvitaan. Näin työssäkäyvänä opiskelijana on täytynyt opetella ajanhallinnan jalo taito, jotta arki pysyy tasapainossa ja aikaa jää koulun ja työn lisäksi myös muulle elämälle.

Olen pohtinut, mistä tämä tulevaisuudesta stressaaminen on oikein lähtöisin. Alussa se stressasi siksi, että en oikein tiennyt mitä haluan. Harva 19-vuotias, juuri opintonsa aloittanut nuori vielä tietää, mitä haluaa loppuelämänsä tehdä. Totta kai tulevaisuus ahdisti, kun mietin, mitä minun kuuluu tehdä enemmän kuin mitä minä haluan tehdä. Ajattelin, että valmistuttuani menen johonkin firmaan töihin, ja siellä sitten pysynkin eläkeikään asti. Nykyään erilaiset urapolut ovat onneksi yleistyneet, jokainen voi räätälöidä sen itse. Ei tarvitse olla yhdessä samassa työpaikassa kahtakymmentä vuotta, vaan työtehtäviä voi vaihtaa oman mielenkiinnon ja halun mukaan. Aina voi myöskin opiskella lisää tai vaikka kokonaan uuden ammatin. Voi mennä palkkatöihin ja toimia silti yrittäjänä – vain taivas on rajana. Ei ole yhtä tiettyä muottia, mihin pitäisi sopeutua. Jokainen päättää itse omasta elämästään ja urastaan. Tärkeintä on, että on itse tyytyväinen elämän valintoihinsa.

Kaikille uran luominen ei edes ole tärkeää, ja myös se vaihtoehto on hyvä: löydetään mukava työ, jota jaksaa ja haluaa tehdä, eikä eteneminen ole kaikille niin välttämätöntä. Toiset haluavat uran sijaan keskittyä muihin elämän tärkeisiin asioihin, kuten perheeseen. Minä haluan tehdä työtä, jossa voin kehittyä henkisesti ja ammatillisesti, mutta hienon pestin ja suuren palkan sijasta minulle tärkeämpää on aidosti mukava, mielekäs työ. Tiedän sen, että mikäli joskus päätyisin työpaikkaan, jossa työntekijöitä ei arvosteta, eikä työntekijöiden hyvinvointiin laiteta resursseja, lähtisin pikimmiten.

Omat urahaaveeni liittyvät siihen, että saan tehdä aidosti innostavaa ja mukavaa työtä, jossa pääsen hyödyntämään vahvuuksiani. Ei ole poissuljettu ajatus, että toimisin vielä jonain päivänä osa-aikaisena yrittäjänä. 50-50 palkkatyö ja yrittäjyys kuulostaa houkuttelevalta idealta: tietynlainen turva palkkatyöstä mutta samalla vapaus päättää itse kaikesta ja toteuttaa itseään omassa yrityksessä.

Minä voin tehdä mitä vaan, mahdollisuudet ovat rajattomat. Tietenkin omaa tulevaisuutta on hyvä välillä pohtia, mutta hetkessä elämisen taito on myös tärkeä. Kaikki on juuri tällä hetkellä hyvin ja oma polkuni on rakentumassa. Ei minulla kuitenkaan ole kiire mihinkään, vaan etenen pikkuhiljaa omia tavoitteitani kohti. Tiedän ainakin, mitä en halua: tylsää, väritöntä elämää. Haluan vielä kymmenenkin vuoden päästä voida sanoa, että rakastan sitä mitä teen.